sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Pikkuoravat

Pidän vain yhdestä eläimestä ja se on beagle. Hevoset on kivoja kun niillä voi ratsastaa, mutta muuten en piittaa eläimistä.

Nyt minun kylppäriin on tullut orava. Se rakensi ikkunan ja hyttysverkon väliin pesän, raahasi sinne risuja ja risupesä on sellainen 20 cm korkea, aivan litteänä ikkunalla, oikean kyynärpääni kohdalla kun harjaan hampaitani. Orava on ihan hiljaa pesässä enkä edes huomaa sitä kun käyn suihkussa, mutta yhtäkkiä se voi livahtaa aina avoinna olevasta viereisestä ikkunasta ulos.Hyttysverkko on kiinnitetty tarralla koko ikkunan kokoisena ja orava luikkii käpälät verkossa kiinni ulos siitä avoimesta ikkunasta. Yäk!

Pyysin Anitaa hoitamaan hirveän pesän asukkaineen pois. Kerrankin yleensä hyvin rauhallinen Anita järkkyi "ei sitä voi tehdä! Se tietää huonoa onnea ja hajoittaa kodin ja perheen. Oravan kotiin ei saa koskea!"

Taikauskoiset intialaiset... Mutta enhän minä voi kaikkien meidän talossa olevien ja kävijöiden onnea tuhota. Mutta en myöskään voi harjata hampaitani oravan pälyillessä minua 30 cm päässä. Yäk. Harjaan hampaani nyt muualla.

Mikolla on kylppärissään oma orava ja oravanpesä. Kauanko oravat pesivät? Poikasia ei vielä ole.

21 kommenttia:

ilkka kirjoitti...

Loistavaa. Eikö teillä ole jotain vieraskylppäriä jossa ei ole eläimiä?

Riikka kirjoitti...

En todellakaan ole vahingoniloinen, mutta tämä juttu sai minut todella nauramaan! Mielikuvana orava on hauska, mutta en mitenkään itsekään haluaisi mitään pyhää jyrsijää kotiini, varsinkaan kylppäriin!
Osan ottoni siis.

Unknown kirjoitti...

ei kai niistä oravista mitään haittaa ole? hauskoja pikkuotuksia.

mu kirjoitti...

Tiedän, että oravat ovat lähinnå kamalia, vaikka liikkuvat hienosti. Jäävätkö ne sinne ikkunan väliin koko perheensä kanssa?

ilkka kirjoitti...

Makeasti oravainen
makaa kylpyhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä Anitan ansa
ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta
katselee hän mailman piirii,
taisteloa allans' monta;
havu-oksan rauhan-viiri
päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas:
Metsolan kantele soi

Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien Kultalaan.

Karina kirjoitti...

Ilkka saa tragedian kuulostamaan romanttiselta. Toistaiseksi uskon että tiheä hyttysverkko saa ne pysymään ikkunan välissä. Nämä on kyllä söpöä laatua oravia, Tikun ja Takun ja suomalaisen oravan risteytyksiä, ei niitä amerikkalaisia rotan näköisiä jättioravia. EN tiedä miten sitten jos se perhe alkaa kasvaa. Jos ne pikkuiset järsii muoviverkon reikäiseksi ja putoavat liukkaaseen lavuaariini eikä pääse pois sieltä? Kuka ne noukkii sieltä?

Mikko kirjoitti...

Ilkan runo (vai onko se laulu? voitko, Ilkka, laulaa sen ja panna vaikka omaan blogisi) on hieno. Kuvastaa minunkin lämmintä suhtautumista omaan ovaraperheeseeni.

ilkka kirjoitti...

Ruono on tietysti lainattu Aleksis Kiveltä (siis Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalasta), niin kuin bloginne sivistyneet lukijat epäilemättä ovat huomanneet. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta laulaa sitä millään foorumilla.

Oravat ovat siis hyttysverkon ulkopuolella? Voisitte laittaa toisen hyttysverkon nykyisen lisäksi, vaikka jykevän metallisen, ja kiinnittää sen ikkunaan tukevasti. Kyllä ihmiselläkin on oikeus omaan linnaansa, jonne oravanpennut (joita tulee ilmeisesti pari pesuetta kesässä, ainakin Suomessa) ei tunkeudu.

Mikko kirjoitti...

Minun runoilijansuoneni ei oikein syki. Ehkä Ilkka saa muokattua tästä osuvamman, mutta se antaa kuitenkin hienon kuvan tunnelmasta, joka kodissamme vallitsee.

Kas kuusen latvassa oksien alla
on pesä pienoinen oravalla;
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö
ja pikku hampahin siementä syö.
On siinä vihreä vilpoinen katto
ja naavoista lämpöinen lattiamatto
ja pikkuruikkuiset ikkunat
ja vuoteena sammalet vihannat.
Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukka,
niin oravan pesästä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää.
Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon
siell' oravan poikasen tuttuhun kehtoon
Ja elämä heillä on herttaisaa,
kun kuusen latvassa keinua saa.
Vähän huolestuttaa kyllä tuo ikkunan reiastä pilkistäminen - aikovat ilmeisesti järsiä hyttysverkkoon reiän. No, uusia verkkoja saa kaupasta.

Mikko kirjoitti...

Ilkan edellisessä kommentissa näkyy muuten sukupolvien välinen kuilu. Meidän sukupolvemme kaikki sivistys on peräisin Aku Ankasta ja Asterixista, osin lisäksi Lucky Lukesta ja kaikkein sivistymneimmillä jopa Tintistä. Nuorempi polvi on laajentanut Mauri Kunnaksen teoksiin. Hienoa!

mu kirjoitti...

Kyllähän näitä oravarunoja piisaa. (Mikkoa ihailen erityisesti - en ole ikinä osannut tuota laulua kokonaan - taisi vaan olla Oravalla puussa, käpy oli suussa jne. Paitsi Aune-tätini spesiaali näin: Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa, pitkät sen korvat ja pörröinen häntä pystyssä liehumassa. Osasi hyppiä puusta puuhun. Kuoria käpyjen siementä suuhun. Oksilla mukana siskot ja veikot leikissä vilkkahassa.
Olipa vieressä Metsolan Otson koti ja valtakunta. Kammarin seinänä kaatunut honka. Kattona kerros lunta. Lumessa reikä pyöreä juuri. Oravanpojalle ihme suuri. "Tuostapa kurkin ikkunasta Metsolan Otson unta.
Huuteli huolekas oravaäiti "Vaara on reiän suulla." Eipä se tahtonut tuhma lapsi äidin neuvoja kuulla. "Enpähän pelkää, katson kerran. Viivyn muutaman hetken verran."
Rasahti hanki, vavahti honka ...
en muista ... Kohosi kämmen suuren- läntä. Mahtuihan siihen pörröinen häntä. Sieppasi Otso ja pallona metsään lennätti vierahansa.
Siinä nyt pikkuinen oravanpoika lumessa itkien rämpi. Vaivalla pääsi Kuuselan pirttiin. Häveten sänkyyn kämpi. "Toiste en katsele karhun tupaa. Toiste en lähde ilman lupaa. Minä olen pikkuinen oravanpoika. Äiti on tietävämpi."
Kelpaanko joukkoon?

Riikka kirjoitti...

No nyt on kyllä pakko ihan pikkusen viilata pilkkua ja näpäyttää ilkkaa tästä sivitysasiasta. Olisikohan kuitenkin niin että runo, joka on siis Aleksis Kiven kirjoittama, on lainattu hänen teoksestaan Seitsemän veljestä eikä suinkaan Koirien kalevalasta?

Karina kirjoitti...

Tuota... Mummu nyt on asia niin että jos kisaan mennään, voitto kuuluu sinulle kun tuollaiset värssyt muistat! Nämä muut hakevat Googlella netistä runonsa. Ja kuten Riikka totesi, Ilkka kaiken lisäksi erehtyi... kyllä runomukaelma oli Seitsemän veljeksen Timon laulu.

Karina kirjoitti...

Ja tuon Timon minä tiesin itse. En katsonut netistä. Olen useamman kerran lukenut Seitsemän veljestä.

Karina kirjoitti...

...Voi olla että se olikin Lauri, se joka katseleepi puita väärii...

ilkka kirjoitti...

Aika noloa että meni klassikot sekaisin. Täytyy tosin todeta etten ole Seitsemää Veljeä koskaan lukenut kokonaan edes Kunnaksen versiona, joten ei minulla mitään erityistä pätemisoikeutta olekaan.

Unknown kirjoitti...

Selvennykseksi haluan mainita, että nuorempi polvi on siis vanhempaa sivistyneempää (vaikka Ilkalla ehkä menikin teokset sekaisin--kuvastaa vaan tiedon ja sivistyksen laajuutta--kaikkea ei voi muistaa tarkkaan). Olemme sivistäneet itseämme samoilla Aku Ankoilla ja LISÄKSI Mauri Kunnaksen kirjallisuudella.

pia kirjoitti...

Kerroin tästä tarinasta kaverille, ja häneltä tuli sellaista palautetta, että oravat ovat tietysti liittoutuneet hyttysten kanssa, että varokaa vaan! Itse taas ottaisin mielelläni pikkuoravia asustelemaan kylppäriin, nehän on veikeitä otuksia :D

Anonyymi kirjoitti...

Eivät oravat niin tyhmiä ole kuin luulisi, oppivat jopa tunnistamaan eri ihmiset. Vuosia sitten syöttelin terassillemme tullutta oravaa joka tykästyi minuun ja kävi kurkkaamassa olinko paikalla, jos en, äkkiä pois. Loppukesästä kulki kuin pieni koira perässäni.
Laittakaa sitten kuvia kun oravapoikue tepastelee perässänne. / Mii

Karina kirjoitti...

Meillä on neljä kylppäriä, kahdessa oravat ja kolmessa toimiva suihku. Löytyy oravattomia paikkoja.

ilkka kirjoitti...

Laatutietoiset oravat luonnollisesti valitsevat vain kylppäreitä joissa on toimiva suihku?