Astmapäivä

Maailman astmapäivää vietetään toukokuun ensimmäisenä tiistaina. Ihmettelen kuinka paljon näihin eri päiviin yleensä kiinnitetään huomiota - minä en ollut koskaan aikaisemmin kuullut astmapäivästä - mutta viime perjantaina minä vietin astmapäivää. Vasta nyt tajusin ihmetellä miksei Mehtan sairaalassa vietetty astmapäivää sinä oikeana päivänä, tiistaina, vaan se oli perjantaina, mutta ehkä sillä ei ole merkitystä. Chennaissa on monta sairaalaa ja useimmat viettivät viime viikolla astmapäivää joten astmaatikoilla oli vapaus käydä ilmaisessa tarkastuksessa vaikka joka päivä ja tehdä vertailuja eri sairaaloiden välillä.

Neljä keuhkotautilääkäriä oli varautunut vastaanottamaan tarkastukseen ja opastukseen tulevia astmapotilaita ja iltapäivällä yleisölle oli kahden tunnin interaktiivinen luento astmasta. Minä oli lupautunut poliklinikalle opastamaan sisään tulvivia astmaatikkoja. Ilmaiseen tarkastukseen tulvi yksi opiskelijatyttö äitinsä kanssa.

Siinä potilaita odottaessa menin johtavan keuhkolääkärin vastaanottohuoneeseen, hieman rupattelemaan kollegan kanssa... voi, mitä minä oikein kuvittelin... nythän ollaan Intiassa....

Pienessä huoneessa seisoi selkä suorana kolme sairaanhoitajaa hilkoissaan ja samanlaisessa valkoisessa hoitajapuvussa kuin olen valokuvissa nähnyt äitini käyttäneen 50-luvulla. Neljäs ryhdikkäänä seisova nuori nainen oli pukeutunut sariin. Vanhempi johtajalääkäri, mies, istui pienen työpöytänsä ääressä, pyysi minua istuutumaan ja kuulusteli "Oletko erikoistunut?", "Missä olet pitänyt vastaanottoa?", "Mistä olet valmistunut?", "Tiedätkö jotain astmasta?" Mielestäni tiedän astmasta hyvinkin paljon ja olen hoitanut ihan menestyksekkäästi niin akuuttia astmakohtausta kuin oireetontakin astmaa. En ilmeisesti ollut tarpeeksi vakuuttava. Keuhkolääkäri pyysi sitä saripukuista kertomaan minulle astman perusteet. Se oli oikeastaan pelottavaa. Saripukuinen kääntyi minuun päin, seisoi suorana edessäni, katsoi alas minuun ja aloitti esitelmän. Oli kuin olisi painettu nappia ja kone olisi käynnistynyt. Kuin robotti. Minä istuin siinä paikallani ja kuuntelin kollegan esitelmää astmasta. Sairaanhoitajat kuuntelivat hievahtamatta, keuhkolääkäri katsoi saripukuista lääkäriä selvästi tyytyväisenä, pieni huone tuntui käyvän ahtaaksi, happi loppua ja minua alkoi ahdistaa. Olin tullut rupattelemaan kollegan kanssa ja minulle pidetään esitelmä astman perusteista! Esitelmä onneksi loppui yhtä täsmällisesti kuin oli alkanutkin, ikään kuin ohjelma olisi päättynyt tai nauha pyörinyt loppuun. Keuhkolääkäri totesi "Nyt tiedät jotain astmasta" ja se tuntui luvalta hengittää normaalisti ja rentoutua. Sen lisäksi että tilanne oli ahdistava, se oli myös loukkaava. Ei minulle tarvitse tulla rautalangasta vääntämään asioita jotka jokaisen lääkärin on osattava.

Suurin osa lääkäreistä on erikoistunut tai opiskellut Englannissa, Australiassa tai USAssa, mutta en tiedä miksi Intiassa kaikki muuttuvat toisenlaisiksi. Tai ehkä vain minä olen se toisenlainen enkä ole oppinut oikeanlaiseksi. Ehkä suurin osa mitä olen aiemmin oppinut on väärää, käyttäydyn väärin, pukeudun väärin, puhun väärin, tietoni ja taitoni ovat vääriä. En osannut kommunikoida kollegoitteni kanssa. En osaa sanoa "Sir" enkä pidä suullisen tentin muotoisesta keskustelusta. En ole hyvä olemaan kamalan muodollinen. Vastaanottoa pitäessäni olen varsin vapautunut ja hyväntuulinen ja mielestäni saan tällä tavalla potilaatkin rentoutumaan. Joillain on astmakohtauskin lievittynyt jo siitä että juttelen. Perjantaina oli likellä ettei minusta tullut astmapäivän toista potilasta.