En ole ollut koskaan innostunut Kansainvälisestä naistenpäivästä, olen pannut sen samaan kategoriaan kuin Naisten kympin. Naiset eivät tarvitse omia päiviä, omia juoksuja eivätkä omia kiintiöistä. Naiset pärjäävät nykyisessä yhteiskunnassa siinä missä miehet, usein paremminkin. Oma äitini on hyvä esimerkki siitä, että jo hänen sukupolvensa aikana nainen voi pärjätä jopa talouselämässä.
Näin Suomessa. Intiasta katsottuna maailma näyttää toisenlaiselta.
Kuten niin monessa muussakin suhteessa, myös naisten asema Intiassa on aivan erilainen eri puolilla maata, eri uskontoryhmissä, eri kasteissa. Täällä löytyy naisia huipputasolla politiikassa, talouselämässä, kulttuurissa ja akateemisessa maailmassa. Samaan aikaan Intiassa on 927 naista 1000 miestä kohden; lähes 10% tyttövauvoista abortoidaan joko ennen tai jälkeen synnytyksen. Jos tyttö selviää tästä ensimmäisestä esteestä, hänellä on suuret mahdollisuudet tulla opettajansa, jonkun perheenjäsenen tai tuntemattomien pahoinpitelemäksi ja raiskaamaksi. Todennäköisyys, että hän saisi käydä koulun loppuun on pieni; häntä tarvitaan sisarusten hoitamiseen, peltotöihin, ruuanlaittooan, tai hänet saatetaan lahjoittaa temppeliin.
Käsite "drowry death", myötäjäiskuolema, elää ja voi hyvin; päinvastoin kuin sen uhrit. On edelleen yleistä, että myötäjäisiin tyytymätön aviomies ja hänen äitinsä yksinkertaisesti polttavat nuorikon. Useimmiten nämä "valitettavat keittiöonnettomuudet" - jossain mainittiin 50,000 tapausta vuodessa - jäävät ratkaisematta, syylliset rankaisematta. Eihän ole kenenkään syy, jos kerosiinia sattuu läikähtämään nuorikon päälle ja hän horjahtaa kömpelyyttään liettä päin. Myötäjäiskulttuuri onkin eräs suurimmista tyttöjen asemaa vaikeuttavista tekijöistä. Myötäjäiset ovat kaikissa yhteiskuntaluokissa suuria, mutta alimmissa tuloluokissa ne aiheuttavat suurimmat ongelmat. Vanhemmat aloittavat säästämisen myötäjäisiä varten yleensä heti tytön synnyttyä. Yli vuoden tulojen suuruisia myötäjäisiä varten joudutaan useimmiten ottamaan lisäksi lainaa, jonka takia taas jäädään koronkiskureiden ja/tai työnantajan armoille.
The Hindun sunnuntainumero oli suurelta osin omistettu naistenpäivälle. Lehdessä oli monia kannustavia juttuja menestyneistä naisista, suuryritysten toimitusjohtajista, professoreista, menestyneistä yrittäjistä. Oli ilahduttavaa, että näiden lisäksi oli myös juttuja ongelmista, joita jopa hyvinkoulutetut naimattomat naiset ja eronneet naiset kokevat. Samoin oli laaja artikkeli, johon ylläoleva kirjotukseni perustuu suurelta osin. Isot ongelmat eivät ehkä saa isoimpia otsikoita, mutta kyllä intialainen media käsittelee niitäkin.
Minäkin myönnän, että ainakin Intiassa naistenpäivää tarvitaan. Ja olen tänään naistenpäivänä erityisen ylpeä ja iloinen siitä, että voimme tarjota työtä niin monille maalaiskylien tytöille. Tyttö, joka ansaitsee työstään enemmän palkkaa kuin vanhempansa, ei voi olla ihan arvoton ihmisenäkään!
1 kommentti:
Arvokkaita nämä Sinun kuvauksesi tässä ja edellisesssä blogissasi. Suomessa kiistelemme nyt siitä alammeko saada eläkettä 63 vai 65 vuotiaina! Saman maapallon ihmisiä kuitenkin kaikki.
Lähetä kommentti