Empty nest-syndrooma

Olemme henkisesti aivan tuuliajolla kun Pia jätti meidät.

Eilen emme tehneet yhtään mitään. Ihan oikeasti, emme astuneet portista ulos. Istuimme terassilla ja luimme. Sitä ennen kyllä suihkimme rottinkikalusteemme täyteen hyttysmyrkkyä. Moskiitot kun rakastavat rosoisia terassikalusteitamme: jokaiseen rottinkipunontaan mahtuu muutamia hyttysiä. Jos tuolille erehtyy istumaan ennen myrkytystä, huomaa olevansa hyttyspilven sisällä. Ihan totta, ei tämä ole liioittelua. En tajua lainkaan miksi rottinki on tropiikissa niin suosittu materiaali.

Terassilta astuin kymmenen askelta etupihalle ja ihmettelin aikani puutarhurin kasaamia puolimetrisiä multapyramideja. Kuin kaksi muurahaiskekoa, joihin on istutettu pieniä kukkasia. Multa on jo lähtenyt valumaan nurmikolle joka pitäisi taas saksia lyhyeksi. Hyvin omituisia rakennelmia. Intialaisen temppelin muotoisia. Miten keot kestävät monsuuniajan? Ihmettelenkö kekoja sateisiin asti vai käskenkö Moorthya tasaamaan pyramidit kukkapenkeiksi. Sitten menin takaisin terassille lukemaan.

Mamallapuramin monoliittiset hindutemppelit ovat kekomaisia

Tänään aloitimme aamun samalla tavalla hyttysmyrkyllä ja terassilla The Hindua lukien. Mutta tänään vääntäydyimme portista ulos. Kävimme Park-hotellissa brunssilla. Kello 13-16 tarjottavaa viikonloppulounasta kutsutaan brunssiksi. Kai sen vuoksi että brunssin hintaan kuuluu shampanja tai olut. Brunssi on hyvin suosittu länsimaalaisten keskuudessa. Nyt ei kyllä näkynyt yhtään tuttuja.

Vaikka työsopimuksen mukaan Babulla on aina työvuoro, olemme sopineet että sunnuntaisin hän voi pitää vapaata ja mennä kotikyläänsä perheensä luokse. Mikko on sen vuoksi harjaantunut ajaamaan autoa. Tänään jopa niin intialaisen autenttisesti että ensi kertaa käytti äänimerkkiä. Intiassa on ihan lakikin että torvea kuuluu toitottaa aina kulmaukseen tullessa varoittaaksen kulman takana olevia. Ja antaa äänimerkki kun aikoo ohittaa. Seurauksena on jatkuvaa töötöttelyä. Mikon edeltäjä inhosi tuuttaamista ja kouli Babun pois tästä tavasta. Meidän aikana Babu on ruennut tööttäämään hillitysti.

Ajoimme CitiCentre-mall'iin. Siellä voi auton jättää Valet-parkkiin eikä tarvitse itse murehtia miten saa auton kiertymään ahtaaseen parkkitilaan. CitiCentressä on vaatekauppoja, kirjakauppa ja ruokakauppa. Kirjat ovat Intiassa halpoja.

Indian Coffee House Pondicherryssä on kuuluisa

Yann Martell'in kirja Life of Pi maksoi yhden euron. Se on se kirja jonka vuoksi halusimme mennä Pondicherryyn. Kolmasosa kirjasta nimittäin tapahtuu Pondicherryssä. Ja olimme juuri nähneet Indian Coffee Housen, jossa kirjailija kuuli uskomattoman tarinan Piin elämästä ja näimme kasvitieteellisen puutarhan jossa kiertää lasten juna ja tiedämme että Ambassadorit ovat hienoja autoja ja yövyimme Nehru-kadulla - kaikki tärkeät asiat Pondicherrystä. Ja kirja on hyvä.

Ambassorit ovat hyvin yleinen näky Intiassa. Kuulemma mukavia ajaa ja olla kyydissä. Viehättävää vanhan ajan tunnelmaa niissä ainakin on.

CitiCentren ruokakaupan kassalla ei pankkikorttivempaimet toimineet. Odotin 15 minuuttia yhtä kärsivällisenä kuin minua edeltävä asiakas toivoen että hän olisi voinut maksaa kortilla. Silloin minäkin voisin maksaa kortilla. Mikko jo hoputti huutaen että "maksa sinä sen tyypin ostokset käteisellä" että päästäisiin lähtemään, mutta ei tarvinnut mennä siihen, kaverilla oli itselläänkin rahaa. Intiassa on oppinut että käteistä pitää aina olla. Etenkin kotona pitää olla tuhansia rupioita koska kuitenkin joku tulee korjaamaan jotain tai tuodaan neljä kanisteria juomavettä tai The Hindun jakaja tulee kuukausilaskun kanssa ovelle ja kaikki nämä pitää maksaa käteisellä.

Ilmastointilaitteen korjaaja pyrki taas meille viimeistelemään korjauksen. Kyse on samasta Pian huoneen ilmastointilaitteesta jota on nyt korjattu joka päivä viikon ajan. En lainkaan tiedä mistä on kyse, mutta korjaus on kertaalleen maksettu, 20 euroa ja kaikki seuraavat kerrat kuuluvat samaan hintaan. Laite alkoi ensikorjauksen jälkeen kyllä puhaltaa kylmää ilmaa, mutta samalla suihkusi vettä niin että lattia tuli liukkaaksi. Eikä sateen ropina makuuhuoneen sisällä muutenkaan ole kivaa, joten emme me turhaan niuhottaneet. Pia vaan ei sitten nukkunut yhtään yötä omassa huoneessaan. Joten Pialla on syy tulla uudestaan Chennaihin. Että saa nukkua omassa huoneessaan. Mutta en halunnut korjaajaa häiritsemään meidän murehtimistamme. Tulkoon maanantaina. Pia lähti jo, ei sillä ilmastointilaitteella nyt mikään kiire enää ole.