Huolestuin tässä eräänä päivänä Mikosta. Onko Mikosta intialaiseksi johtajaksi? Mikko oli hyvin huoleton... "ei varmasti ole, eikä tarvitsekaan olla".
Mikko ei osaa lannistaa edes sihteeriään lyttyyn eikä mollata management-tiimiä kollektiivisesti vätyksiksi ja totaalisiksi luusereiksi. Tuskin osaa edes noukkia yhtä tuotantopäällikköä ja tivata miksi projektit ei etene ja kuohua että tällainen veltostelu loppuu tähän paikkaan ja porukka lähtee vetämään heti.
Skandinaavinen keskusteleva ja sopuahakeva hapatus on kaiketi uponnut Mikkoon. Mikon firma toimii Intiassakin skandinaavisin arvoin mutta ilmeisesti ihan hyvin.
Luulin että meillä sairaalassa on vain yksi suuri markkinointikokous viikossa. Mutta meillä kokoonnutaankin vähän väliä kapeaan neuvotteluhuoneeseen puhumaan asioista joista minulla ei ole etukäteen mitään tietoa. Joku tekee kyllä agendan mutta ei sitä jaeta kuin kokoukseen kutsujalle, siis johtajalle. Johtaja ei käsittääkseni itse kirjoita agendaa. Olen muutaman kerran yrittänyt saada etukäteen agendaa ja on sanottu että se jaetaan kaikille ennen kokousta. Koskaan en ole nähnyt yhtään. Yleensä se joka on kokousagendan tehnyt, kertoo kokouksessa että on tehnyt sen mutta sitä ei ehditty jakaa ja kaikki ovat tyytyväisiä. Kerran agenda löytyi kokouksen lopuksi ja sain sen käsiini. Se oli oikein hieno, tärkeitä asioita joita ei siinä kokouksessa kyllä käsitelty.
Kokouksessa käydään läpi käynnissä olevia projekteja. Kuten joka firmassa, moni asia etenee hienosti, mutta jotkut taas hyvin hitaasti tai ei ollenkaan. Tällöin on ilmeisesti johtajan oikeus pauhata ja haukkua työntekijä pataluhaksi. Ensireaktiona olin järkyttynyt, kauhuissani ja huolissani - joutuuko Ananth tosiaan lähtemään talosta! Ruetaanko minullekin huutamaan kuin koiralle! Miten näitä kahden Master-tutkinnon ja muutaman post-graduate dipolomin suorittaneita fiksuja tyyppejä voi kohdella tällä tavalla! Sitten katsoin työtovereitani. Kaikki katsoivat melskaavaa johtajaa huolestuneen ja syyllisen näköisinä mutta olivat täysin rauhallisia. Muutamat hymyilivät salaa toisilleen. Toiset kuiskuttelivat ihan muista asioista. Kun keskeneräiset asiat oli haukuttu läpi ja kokous päättyi, tilattiin teetä ja makeita pikkupaloja, juteltiin mukavia ja naurettiin ja palattiin normaalirytmiin.
Kaikki on oikein ja hyvin.
1 kommentti:
Tässä taitaa näkyä suomalaisen ja intialaisen kulttuurin lähtökohtien ero: Intilaisilla pohjana kastilaitos, suomalaisilla itsenäiset metsäläiset joille ei turhia huudella.
Lähetä kommentti