Tunikaostoksilla

Länsimaisia vaatteita on Madrasissa paljon tarjolla, vaikka naisille on enemmän perinteisiä asuja joita paikalliset lähes pelkästään käyttävät. Ja kyllä intialaiset tunikat ovat kivoja farkkujen kanssa länsimaalaisellakin.

Maahanmuutossa auttava firma, Global Adjustment, oli kehoittanut minua useammin piipahtamaan heidän toimistossa joten kävin sieltä kysymässä parhaat tunika-apajat. Monisha pyysi Babun, kuskin, paikalle ja selitti kaupat tamiliksi jotta ne varmasti löytyisi. Vaikka nykyään pärjäämme hyvin kaksistaankin kun alan hiljalleen ymmärtää Babun englantia.

Ajoimme T.Nagariin. Nämä Madrasin kaupungiosien nimet ovat niin hauskoja. Jotkut nimet lyhennetään, joitain ei. Thyagaraya Nagar on T.Nagar, asumme R.A.Puramissa eikä tarvitse kirjoittaa Raja Annamalai Puram. Nagar on sanskriitiksi 'kaupunki' ja puram 'vallitettu kaupunki'. On Anna Nagar, Besant Nagar, V.Nagar, KK Nagar, on N.Puram, Gopala Puram. ECR on East Coast Road. Mutta miksi edes britit eivät lyhentäneet Nungambakkam High Roadia, josta edelleen puhutaan Nungambakkamina eikä Mahatma Gandhi Salai. Vaan on minunkin kieleni jo taipunut näihin nimiin, joista osa on englantia, osa sanskriittia, tamilia tai jotain muuta vaikeata kieltä tai useimmiten kaikkien näiden yhdistelmiä.

Babu siis ajoi T.Nagariin jossa on valtavasti kauppoja. Samoin jalkakäytävillä on vieri vieressä myyntikojuja joista voi ostaa ihan mitä vaan. Kävin kuitenkin vain suurissa vaatekaupoissa. Viisikerroksisia tavarataloja täynnä kankaita, sareja, tunikoita ja suppea valikoima länsimaisia vaatteita. Ja kauppa on ihan kirjaimellisesti täynnä. Ja paljon ihmisiä. Hyvämaineisia kauppoja joissa myydään hyvää tavaraa. Ohimenevästi tuli mieleen paloturvallisuus, mutta tämäkin kauppa oli ollut pystyssä 84 vuotta, ja tuntui edelleen voivan hyvin, ja unohdin koko asian.

Valitsin hienot tunikat väljine housuineen ja kysyin missä on huiveja. Sain heti oppaakseni jonkinlaisen Personal Shopperin, kaverin joka seurasi minua katutasosta neljänteen kerrokseen "haluatko katsoa miesten vaatteita?", "katsotko sareja?", "silkkikangasta?", "erittäin hienoja länsimaisia vaatteita?". Kaupoissa on kaksi hissiä jotka ovat jatkuvasti tupaten täynnä, hissinkuljettajakin vielä lisänä. Paikalliseen tapaan hissiä odotellassa kuuluu niitä hissin kutsunappuloita naputella koko ajan. Molempia vuorotellen. Lopulta se hissi tuleekin. Tai sitten halusin harmittavasti kävellä kapeita portaita kellarikerrokseen ja taas sinne ylimpään kerrokseen, Personal Shopperin kanssa.

Tuollainen Personal Shopper on aika kiva. En päässyt itse vaeltamaan vapaasti osastoilla ja tekemään hätiköityjä impulssiostoksia vaan minut vietiin aina sille tiskille mitä nyt satuin keksimään. Ja Personal Shopperini kertoi myyjälle että etsin huivia ja myyjä levitti läjittäin huiveja eteeni. En ollut ostamassa muuta kuin ne jo valitut tunikat, mutta oli hauska kulkea ja katsoa miten shoppaillaan.

Kadulle tullessani soitin Babun hakemaan minua. T.Nagarin parkkipaikat ovat kortilla ja yli tunnin shoppailuni ajan Babu oli ajanut kortterirallia muiden autojen ja autorikshojen kanssa. Ei kovinkaan ekologista. Mutta alan ymmärtää miksi Intiaan on tultu yli parin tuhannen vuoden ajan shoppailemaan.