Välillä vähän työasioita.
Toimimme matalakatteisessa bisneksessä, jossa kilpailijoista erottuminen on vaikeaa. Tuotteet ovat jokseenkin samanlaiset; laatu on reunaehto, joka jokaisen on täytettävä; joustavuudella ja hyvällä palvelulla voi saada jonkun prosentin kymmenyksen suuremman osuuden asiakkaan tilauksista. Hinta on kuitenkin tärkein valintakriteeri, joten kustannusjohtajuus on itsestäänselvä strategia. Intiassa työvoimakustannukset ovat alemmat kuin Kiinassa ja eron odotetaan lähivuosina kasvavan. Työvoimakustannukset ovat kasvaneet erityisen jyrkästi Etelä-Kiinassa, jossa suurin tehtaamme sijaitsee.
Kun sovimme keväällä siirtyisestäni Brasiliasta Intiaan, haasteena oli kasvattaa yksiköstä nopeasti Kiinan tehtaan rinnalle toinen iso tehdas palvelemaan asiakkaita globaalisti; oli selvää, että kaikki kasvu kannattaisi suunnata Intiaan.
Se oli silloin se.
Kiinan ja Intian välinen kustannusero on kyllä säilynyt ja varmaan edelleen kasvaa. Tosin Kiinan hallitus ei ehkä pyri enää aktiivisesti työntämään valmistavaa teollisuutta Guazhaosta sisämaahan, teollisuus katoaa sieltä ihan omia aikojaankin. Vielä kesällä teollisuus ja analyytikot ennustivat maailman matkapuhelinmarkkinoitten kasvavan ensi vuonna 10% luokkaa. Nyt ennusteet vaihtelevat viiden ja 25 prosentin pudotuksen välillä. Eli ei ole kyse siitä, mihin kasvu suunnataan, vaan mihin kapasiteetin vähentäminen suunnataan.
Sen sijaan, että olisimme kasvattamassa työvoimaa parista tuhannesta jonnekin 3000 kieppeille ensi vuonna, jouduimme jo vähentämään viitisen sataa. Ei mitenkään riemastuttava ensimmäinen tehtävä uudessa paikassa (olin ollut täällä tasan kaksi viikkoa kun päätös oli tehtävä). No, ainakaan en taida tällä kertaa saada liian pehmon ja empaattisen mainetta, kuten joskus aikaisemmin.
3 kommenttia:
Aika ikävä tapa aloittaa uudessa työssä.
Ei todellakaan ole herkkua olla tänä päivänä yritysjohdossa. Kokemus on nyt arvossaan.
Tulithan pahaan saumaan, mutta toisenlaiset haasteet sentään
antavat väriä olemassaoloon.
Lähetä kommentti