Chennain tulli käsitteli tavarakonttimme maanantaina. Ihan kiltisti, ilman kummempia byrokratiaa. Tai se ei ainakaan meille asti ilmennyt. Muuttofirman paikallinen edustaja oli passiemme kanssa tullissa eikä meidän tarvinnut tehdä mitään.
Chennaissa rekat eivät liiku päivällä. Liikenne on muutenkin tukossa. Yhdellä rekalla lakoaisi tuhansia kävelijöitä, pyöräilijöitä ja autorikshoja matkustajineen. Tavaramme tuotiin maanantain ja tiistain välisenä yönä. Laatikot ja pakatut mööpelit kannettiin sisään ja tiistaina puretaan.
Purkaminen tehtiin kahden päivän aikana. Tässä on jo monet ennakkoluulot karisseet - nyt katsoin kuinka hellästi ja varoen muuttomiehet purkivat tavaroitani pitäen tarkkaa kirjaa puretuista laatikoista. Suomessa vastaavat kaverit, pakkaajat, taas olivat olleet luvattoman kelvottomia. Lasikaapin helposti irroitettavia seiniä ei oltu otettu pois, kaappi vain kääritty aaltopahviin. Lasit rikki. Peili samoin pakattuna - rikki sekin. Laakkosen tekemät jykevät kirjahyllyt oli saatu hajalle. Philadelphia-aiheinen lasipallo pelkkään paperiin kääritty ja laitettu painavien koriste-esineiden alle - paljon sirpaleita ja Benjamin Franklinin kaula katki.
Onneksi ollaan Intiassa. Osaavia korjaajia löytyy. Muuttofirma hoitaa asian. Myös isänäidin Husqvarna-ompelukoneen rautajalat saadaan kuntoon ja uusia osia löytyy niin että poljettavasta tulee vielä toimintakuntoinen! Joka kadunkulmassahan täällä on samanlaisia ompelukoneita joilla ompelija lyhentää tuossa tuokiossa housut muutamalla rupialla. Summa on niin pieni että hinta pitää jo laskea penneissä.
Yksi ongelma korjausten kanssa on. Laakkosen teak-hyllyt olivatkin lastulevyä. Lastulevyä ei ole Chennaissa. Tulee sitten täyspuiset.
Koska korjauksia ei ole tehty, arvolasit ja kirjat ovat vielä levällään. Samoin päädyimme palauttamaan muutamat Salcompin nojatuolit jotka jätimme olohuoneeseen telkkarituoleiksi, mutta huoneesta tuli liian täyden oloinen. Lahjoitamme kesätyöpalkallani 1975 ostamani Rintalan sängyn ja Amerikan Ikeasta kulkeutuneen keittiön pöydän ja jotain muuta pienempää meille turhaa tavaraa. Eli onhan meillä vielä tavaraa odottamassa poisvientiä.
Kolme makuupussia ja makuualustat eivät varmaan kuulu Chennaihin ja taitavat matkata jossain vaiheessa Suomeen. Samoin Somerniemelle viedyn puutarhakaluston aurinkovarjon kangas on tällä hetkellä aivan turhaan levitettynä vierashuoneen sängylle. Toivotaan että ensi kesänä Somerniemellä paistaa aurinko, varjo tulee kyllä mökille!
Brasiliassa meillä ei ollut omia huonekaluja. Nyt huomaamme kuinka ihana tunne onkaan olla omien romujen keskellä. Talosta tuli heti koti. Ilkan Aimo-nalle ja pupu, Antin sählypokaalit ja Pian Bernie-koira ja vauvatyynykin on täällä. Isopapan šapoklakki-hattukin löytyi vihdoin - Ilkalle tiedoksi.
3 kommenttia:
Ihan mahtavaa! Ikuinen pessimisti täällä oli ehtinyt kuvitella, ettei ne koskaan tule tai ainakin juuri silloin, kun olette jouluksi
häipyneet. Hyvältä tuntuu tietää, että pirkkomainen kaunis ja tuttu koti nyt on ympärillänne.
Onneksi olkoon!
Onhan se juhlavaa ajatella että Espoossa ollut koti on kaikkine kimpsuineen siirretty matkojen taa Intiaan. Siinä voi sitten joskus muistella "siihen aikaa kun muuttomiehet lasiovet särkivät"
Pienet asiat merkitsevät paljon. Mikko katsoi tänä aamuna Amerikasta ostettua pyykkikoria ja muisteli asuntoja joissa sekin on ehtinyt olla. Ihan hassua.
Lähetä kommentti