Kun kerroin jo filmiteollisuudesta, täytyy mainita se toinen kulttuuririento mihin olen tutustunut.
"Morning Raga"-elokuvassa yhdistettiin perinteinen tamilien karnaattinen musiikki ja nimenomaan Raga-laulu rock-bändiin. Karnaattinen musiikki on kaiketi suurelta osin laulua, säestys on minimaalista, laulukuviot pohjautuvat antiikin aikoihin, tekstit- joita ei missään tapauksessa ymmärrä - ovat hengellisiä. Laulu ei tehnyt ensikuulemalta suurta vaikutusta minuun, se oli minulle noin kylmiltää aivan liian vaikeata.
Täällä on nyt karnaattisen musiikin suuret festivaalit meneillään. Laulua ja tanssia on tarjolla tammikuun puoliväliin asti. Itsenäisyyspäiväillallisella tapasin Suomesta käymässä olevan Sibelius Akatemian opettajan jonka sydäntä lähellä karnaattinen musiikki on. Hän tulee vuosi toisensa jälkeen Madrasiin festivaaliaikaan. Kaveri houkutteli Finpron Silvan ja minut katsomaan Bharatanatyam-tanssia. Sekin on täysin tamilien oma muinainen tanssi, joka on viime vuosina kokenut renessanssin.
Bharatanatyam oli hienoa. Yksi tanssija ja kolme muusikkoa istuivat lattialla taustalla joista yksi lauloi, yksi soitti tamilimuunneltua viulua, yksi naputteli keveästi pientä rumpua, ja tanssinopettaja istui heidän vieressään naputtaen puukapuloita. Tanssija oli hyvin nuori, 22-vuotias tyttö, mutta äärettömän taitava. Minimalistisessa tanssissa kerrottiin tarinaa, hyvin pienet eleet, sormen liike, kulmakarvojen kohotus, silmät kertoivat uskomattoman hienosti tarinaa. Tanssissa oli hyvin raskaita osia, käännytään hiljalleen yhdellä jalalla seisten puoliympyrää muuten täysin liikkumattomana, hymyillen koko ajan - suorastaan akrobatiaa. Laulu oli vain taustamusiikkina, tanssija kertoi tarinan. Tähän haksahdin heti, haluan nähdä muitakin bharatanatyam-tanssijoita. Eiköhän siihen tule mahdollisuuksia.
"Morning Raga"-elokuvassa yhdistettiin perinteinen tamilien karnaattinen musiikki ja nimenomaan Raga-laulu rock-bändiin. Karnaattinen musiikki on kaiketi suurelta osin laulua, säestys on minimaalista, laulukuviot pohjautuvat antiikin aikoihin, tekstit- joita ei missään tapauksessa ymmärrä - ovat hengellisiä. Laulu ei tehnyt ensikuulemalta suurta vaikutusta minuun, se oli minulle noin kylmiltää aivan liian vaikeata.
Täällä on nyt karnaattisen musiikin suuret festivaalit meneillään. Laulua ja tanssia on tarjolla tammikuun puoliväliin asti. Itsenäisyyspäiväillallisella tapasin Suomesta käymässä olevan Sibelius Akatemian opettajan jonka sydäntä lähellä karnaattinen musiikki on. Hän tulee vuosi toisensa jälkeen Madrasiin festivaaliaikaan. Kaveri houkutteli Finpron Silvan ja minut katsomaan Bharatanatyam-tanssia. Sekin on täysin tamilien oma muinainen tanssi, joka on viime vuosina kokenut renessanssin.
Bharatanatyam oli hienoa. Yksi tanssija ja kolme muusikkoa istuivat lattialla taustalla joista yksi lauloi, yksi soitti tamilimuunneltua viulua, yksi naputteli keveästi pientä rumpua, ja tanssinopettaja istui heidän vieressään naputtaen puukapuloita. Tanssija oli hyvin nuori, 22-vuotias tyttö, mutta äärettömän taitava. Minimalistisessa tanssissa kerrottiin tarinaa, hyvin pienet eleet, sormen liike, kulmakarvojen kohotus, silmät kertoivat uskomattoman hienosti tarinaa. Tanssissa oli hyvin raskaita osia, käännytään hiljalleen yhdellä jalalla seisten puoliympyrää muuten täysin liikkumattomana, hymyillen koko ajan - suorastaan akrobatiaa. Laulu oli vain taustamusiikkina, tanssija kertoi tarinan. Tähän haksahdin heti, haluan nähdä muitakin bharatanatyam-tanssijoita. Eiköhän siihen tule mahdollisuuksia.
6 kommenttia:
Terve
Olen seurannut blogiasi Widsetsin kautta. Käyn itse Chennaissa muutaman vuoden välein festivaaleilla, ensi vuonna taas tulossa.
Kyllä karnaattisia mielenkintoisia instrumenttien taitajiakin löytyy vaikka laulajat tunnetuimpia "tähtiä" ovatkin. Käyppä tsekkaamassa vaikka Mandolin U. Srinivas tai huilisti Shashank.
Oliko tapaamasi Sibiksen opettaja Eero Hämeenniemi?
t. Sakari
Kiitos vinkeistä! Ja kyllä, Eerosta on kyse. Juuri oikea ihminen auttamaan maallikkoa ymmärtämään tamilitaidetta!
Kaikki siellä koettu kuullostaa hyvin jännittävältä - Pian et niin
paljon kaipaakaan Manausta.
Blogissa puhuit Madraksesta Chennain sijaan. Oletko saanut vaikutteita siitä brittiklubista, vai käytetäänkö molempia nimiä ihan miten sattuu?
Molempia käytetään. Esimerkiksi Madras University ei ole vaihtanut nimeä. Mutta varmaan voisi käyttää Chennaita, vaikka tulisi tautofoniaa.
Terve
Eero on karnaattisen musiikin tietäjänä ehdoton huippu, hänellä on paljon yhteistyötä karnaattisten muusikoiden kanssa, mm. tänä kesänä Suomessa Helsingin juhlaviikoilla, jne. Lisäksi Eeron muutenkin perehtynyt intialaiseen kulttuuriin mm. runouteen ja tanssiin. Häneltä kannattaa kysellä vinkkejä enemmänkin.
t. Sakari
Lähetä kommentti