Overseas Womens Club ylläpitää ja avustaa vammaisten lasten ja nuorten asuntolaa ja koulua, kahta vanhainkotia, koulua ja muita kohteita. Nyt on joulujuhlien aika.
Madras-klubi on kaupungin vanhin ja arvostetuin, vuodelta 1832, vaikka itse rakennus onkin uudempi. Koko klubiperinne on luonnollisesti brittien keksintö. Briteillä oli niitä kummallisuuksia: "talvella" oli illalliselle ja baariin pukeuduttava pukuun ja kravattiin - Madrasin talvi on joka tapauksessa kuumempi kuin Englannin kesä. Naiset pääsivät jäseniksi vasta 1999 Milleniumin kunniaksi, sitä ennen saivat siipeillä miestensä seurassa. Alunperin klubi oli tarkoitettu korkea-arvoisten brittiherrasmiesten pakopaikaksi (ei naisia eikä intialaisia) kuten Wodehousen Jeeves-kirjoissa on Bertien Kuhnurien klubi. Klubissa on nykyään illallis- ja baaritilojen lisäksi erinomainen uima-allasalue, kuntosali, juoksurata, tenniskentät, biljardipöydät ja erinomainen kirjasto. Jäseneksi on edelleen vaikea päästä, mutta koska klubi on kävelymatkan päässä kotoamme, aiomme kuitenkin yrittää.
No, pari OWC-naista ovat Madras-klubin jäseniä ja he pystyivät kutsumaan 35 ekspattinaista ja viitisenkymmentä vanhusta OWC:n ylläpitämistä vanhainkodeista joululounaalle.
Lounasvieraat omissa pöydissään odottamassa ruokailun alkua
Ohjelma oli aika vaatimaton, mutta tunnelma kodikas. Paikalla oli yksi pianonsoittaja ja me naiset vikisimme joitain joululauluja, joihin vanhukset yhtyivät. Olikin parempi antaa vieraiden laulaa, heiltä lähti ääntäkin enemmän ja he muistivat sanatkin. OWC-naisista kun puolet taisi olla muita kuin brittejä tai amerikkalaisia joten englanninkieliset joululaulut olivat hieman hakusessa.
Rouvat alkavat kohta lauleskella joululauluja
Seisovasta pöydästä sai hyvää intialaista ruokaa. Jälkiruokana oli brittityyppinen mössö, jonkinlainen Pappilan hätävara, josta pidettiin kovasti. Samoin suklaavaahto katosi nopeasti.
Seurustelu vanhusten kanssa oli laimeata, he istuivat omissa pöydissään, OWC-naiset omissaan. Ehkä ihan hyvä näin. Lounaan jälkeen vanhukset kiertelivät klubin puistossa, nauttivat kauniista näkymästä ja tuntuivat viihtyvän hyvin.
Minäkin viihdyin hyvin. On aina hauska tutustua uusiin ihmisiin ja tapasin monta naista joita en ollut vielä törmännyt ja tuttujakin on jo kertynyt. Oikein kivoja ihmisiä. Ja nautin minäkin Madras-klubin puistosta kiertäen kaikki paikat jotka olivat auki.
2 kommenttia:
Komea klubi! Siirtomaaherrat ovat osanneet nauttia ainakin ulkoisesta loistosta.
Luulen todella että siirtomaaherrat nauttivat hyvin paljon elämästään Intiassa.
Lähetä kommentti