Kun asuimme Amerikassa, pyysimme vierailevia kavereita tuomaan meille tuliaiseksi tiskiharjoja. Kaikki yleensä halusi tuoda salmiakkia ja hapankorppuja eikä kenellekään tullut mieleen ettätodella tarvitsimme tiskiharjan. Hyviä tiskiharjoja ei saanut Amerikasta. Ne käytti siellä pesusientä tai tiskirättiä.
Ihan sama oli Brasiliassa. Sielläkin tiskiharjat olivat surkeita. Mutta kukaan ei tullut käymään Manaukseen joten olimme paikallisten versioiden varassa.
Intian Chennaissa tiskiharjamme on aivan mahdoton. Sillä ei mitenkään saa lasia tai kuppia puhtaaksi, muotoilu on täysin epäonnistunut. Epäilenkin että Vijaya käyttää sitä tiskialtaan pesuun, johon sen tukeva varsi ja suora harjasosa tuntuu luontevalta.
Aloimme miettiä josko vika onkin meissä. Pärjäämme mainiosti ilman astioiden kuivauskaappia ja Brasiliassa pesimme mutinoitta astiat kylmällä vedellä. Keittiön hanasta tuli siellä vain huoneenlämpöistä vettä. Brasiliassa oli luonnollista laittaa WC-paperit roskapönttöön ja ajatuskin että tukkisi viemäreitä niillä tuntui kuvottavalta. Intiassa ei ole mikään ongelma ottaa käyttövesi erillisestä vesikanisterista ja hampaiden harjaus pullovedellä ei ole lainkaan vaivalloista.
Se on vaan se tiskiharja. Tätä on vaikea ymmärtää. Ei minullakaan ole siihen selitystä.
2 kommenttia:
Voisiko tämän tulkita joululahjavihjeeksi. Tulee kenties
ylipainoa paluulennolle, mutta ette voi sitä enää stopata.
Niin. Yleismaailmallinen tapa on kaiketi pestä astiat sienellä eikä harjalla. En tiedä mikä pakko on pitäytyä siihen yhteen Pirkka-harjaan jos koko muu maailma saa hohtavat astiat ilman sitä. Onkohan se tiskiharja loppujen lopuksi edes hyvä... En oikein usko että Vijaya oppii Pirkka-harjaan, itse tiskaamme todella harvoin.
Lähetä kommentti