Keväällä Manauksessa olin huolissani miten osaan pukeutua suuressa maailmassa, Suomessa kesällä.
Nyt olen samassa jamassa, mutta en voi kysyä Pialta neuvoja Intian suhteen. Sain neuvoja maahanmuuttoasioihin perehtyneestä toimistosta jossa olimme Mikon kanssa kulttuurioppia saamassa.
Olin jo toukokuisella käynnillä huomannut että paikalliset naiset pukeutuvat traditionaalisesti. Vanhemmat naiset ja myös köyhät käyttävät saria. Sareja on tietenkin joka lähtöön, halpaa puuvillaa ja upeata silkkiä. Se on myös juhlapuku. Useimmat naiset käyttävät salwar kameez-asua, johon kuuluu sivusauoista lantiolle asti auki oleva pitkä tunika ja joko hyvin kapealahkeiset tai leveät housut kokonaisuuteen sopivalla kuosilla. Lisäksi on pitkä kapea huivi, joka on asetettu löyhästi siten että huivin päät menevät selkäpuolelle.
Lantiolle ulottuvaa kurta-tunikaa käytetään usein farkkujen kanssa. Ulkomaalaiset voivat hyvin käyttää farkkujen tai housujen kanssa näitä tunikoita. 8 metriä sarikangasta voi olla ulkomaalaiselle vaikeampi. Sareissa on piilotettua sanomaa sen kantajan asemasta, synnyinseudusta, asuinpaikasta jne niin paljon, että ulkomaalainen haksahtaisi taatusti johonkin täåysin naurettavaan ratkaisuun. Ja kun ei ole sarin kanssa tottunut liikkumaan, sitä näyttäisi aikamoiselta köntykseltä.Minihameet ja spaghettiolkaimiset topit jätin Brasiliaan. Siellä kaikki oli kireätä ja niukkaa. Vartalon esilletuominen oli positiivista. Täällä pitää peittää. Hameen on hyvä ulottua polven alle, ja puserossa kuuluisi olla hihat. Kyllä hihattomia näkee ja niitä voi käyttää. Nuoret intialaiset naiset konservatiivisessa Madrasissa käyttävät jopa niitä pieniä toppeja ja minihameitakin, usein kyllä legginsien kanssa niin ettei jalat ole aivan paljaana näkyvissä.
Kuumuudesta huolimatta pitkät housut tai farkut on aina varma valinta. Ulkomaalaisnaiset suosivat polven ja nilkan väliin ulottuvia capri-housuja kompromissina. Nyt minullakin on niitä vaikken ole koskaan erityisemmin pitänyt niistä. Jotenkin ne tuntuu kuitenkin vilpoisemmilta kuin farkut.
3 kommenttia:
Edellisen jutun kuvissa Pirkolla on tuollainen lyhyempi kurta ja caprit.
Yhtä sopeutumistahan se on tämä elämä. Tuollaiset tunikatyyppiset
puserothan ovat aina helppoja ja pukevia.
Olin kovasti kiintynyt Brasilian niukkoihin asuihin. Oli selkeästi ikuinen kesä. Toisaalta kun suorastaan kartan aurinkoa, intialainen vaatetus taitaa sopiaa minulle paremmin.
Lähetä kommentti