Ostin Abu Dhabin perinteisestä Soukista mukavalta mattokauppiaalta hienon ja kauniin silkkimaton. Se on ollut olohuoneemme kaunistus, ilahduttanut rauhallisilla väreillään ja pehmeällä pinnallaan.
Vein se tänään tutulle mattokauppiaallemme The Museum Companyyn, jotta hän pesettäisi sen. Tyly tuomio: maton värit ovat haalistuneet lopullisesti, ei niistä tulisi sen kummempia vaikka pesisi maton. Näin käy kaikille keinosilkistä tehdyille matoille.
Nyt täytyy ruveta harmittelemaan oikein kokopäivätoimisesti, jotta saamme kompensoitua ne kaksikymmentä vuotta, jotka olemme luulleet iloitsevamme matosta.
5 kommenttia:
On se ihan kamalaa kuinka koko suku, kaveripiiri ja satunnaiset vierailijat ovat 90-luvun alusta asti kuorossa ihastelleet sen silkkimäistä hohtoa ja värien kultaa. Ja kaikki ollaan tuijotettu väärennöstä. Ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää, mutta kullankiilto tai silkinhohto on usein tosi kaunista vaikka olisikin nikkeliä tai viskoosia. Luulin tosiaan että Intian kova aurinko sen maton haalisti.
Olisiko joku epärehellinen siivooja vaihtanut sen? Näytti aidolta kun astuin kotona.
Olisi pitänyt tarkistaa se silkin aitous heti kotiin tuotua, niin olisimme voineet heittää maton pois saman tien. Nyt meni 20 vuotta hyvää harmittelua ihan sivu suun.
Oliskohan kuitenkin maton tärkeimmät ominaisuudet, että siitä tykkää, että se on kivan näköinen ja että se on hyvin viihtynyt teidän kodddissanne. Sinun reaktiosi on ihan kamala. Minä ainaskin rakastan tulevaa mattoani oli se sitten super tai ei
Ilkka esitti hyvän kommentin johon voisi turvautua mutta vaikka Intian kodista on viety perintöhopeat, erittäin rakas pieni topaasiriipus kultaketjuineen (ja ketju oli se komea mafioso-mallinen eikä mikään hile), kivat vaatteet, öljyt, pähkinät, kahvit ja riisit, niin en millään usko että maton vaihto olisi onnistunut. Kaikkihan on kulkeutunut meiltä hiljalleen pienessä käsilaukussa siten ettei vartijat huomaa. Jos vaikka kodinhoitaja yrittää raijata rikkinäistä tuolia portista ulos, vartija soitti heti minulle ja kysyi mitäs peliä tällainen on. Piti olla lupalappu mukana että romut saa viedä. Eli aidosta matosta tuli hetkessä väärennös ja Abu Dhabin mukavasta mattokauppiaasta viekas turistien huijari.
Kashmirilaiset mattokauppiaamme aina sanovat että matto kestää sata vuotta, isältä pojalle ja pojanpojalle asti. Se on aina kauhistuttanut minua. Mitä ihmettä lapseni tekisivät kaikilla matoillani? Myyköön pois.
Lähetä kommentti