Todellisuus iski täydellä voimalla tajuntaani. Olin aikeissa pyytää Babua ostamaan laatikollisen maitoa kun huomasin, etten voikaan. En enää ehtisi juoda niitä kaikkia! En ollut jotenkin tajunnut, että muutto on niin lähellä, siitäkään huolimatta että minulla on aamukampa kahdella tietokoneella ja kännykällä. Pakastimessa on enemmän lihoja kuin ehdin syödä, kaapissa kasapäin oliivipurkkeja, spaghettikastikkeita, artisokkia, papuja. Syön ainakin sen ainoan hernekeiton heti huomenna.
Kerroin edellisessä blogissa että en pesettänyt Abu Dhabista ostamaani mattoa. Pesetin sen sijaan toisen, Amerikasta ostetun villamaton, jota mattokauppias kehuikin oikein kauniiksi. 30 euron pesun jälkeen se on entistäkin kauniimpi, niin kaunis että se häiritsee elämääni. En tohdi astua sille, mikä on vähän hankalaa kun se on makuuhuoneen ja keittiön välissä.
1 kommentti:
Jos se on se ruokapöydän vieressä oleva matto, niin se on Suomesta ostettu, ennen Amerikan aikaa. Hienoa että meillä on ollut edes yksi aito matto. Vaikka pidin kyllä enemmän sen feikkimaton väreistä kuin tuosta pesettämästäsi. Tai ehkä en enää muista minkä värinen se oikeasti on, sehän on ollut monta vuotta eteisessä keräämässä rapaa ja loskaa.
Lähetä kommentti