En arvannut että tunnen haikeutta Intiasta muuton lähestyessä. Vaikka olen käytännössä asunut ja ollut töissä jo toista vuotta Suomessa, Mikko ja toinen kotini on koko ajan ollut Intiassa.
Chennai on todella ruma kaupunki. Chennain lentokenttä on rupisin mitä koskaan missään olen nähnyt. Chennaissa mikään ei toimi kunnolla ja kaikki jää puolitiehen ja puolivalmiiksi. Chennaissa on aina ja joka paikassa likaista - tai oikeastaan... saastaista. Ilma on saasteinen, kuiva maa pölyää punertavaa hiekkaa joka tunkee koteihin ja värjää kuumankostean ilmaston aiheuttaman homeen kanssa talot, aidat, kiveykset hirveän näköisiksi. Kaduilla ei voi kävellä. Jalkakäytävät ovat täynnä pieniä roinakauppoja, makaavia ihmisiä, eläinten ja ihmisten jätöksiä ja roskakasoja. Joka paikassa on auki kaivettuja syviä monttuja jossa tehdään mitä milloinkin korjauksia. Osa montuista on merkattu, osa ei. Joskus ihmisiä putoaa monttuihin, taittaa niskansa, hukkuu, kuolee sähköiskuun tai vain murtaa luitaan. Kun kadun vierestä kaatuu jättimäinen puu juurineen, hyödylliset runko ja oksat sahataan, pilkotaan ja kärrätään päivässä pois mutta hyödytön juuri ja juuren rikkoma jalkakäytävän kiveys ja asfaltti jäävät kadunvarteen epämääräisenä valtavana tunkiona jonka viereen aletaan hiljalleen tuoda jätesäkkejä ja heittää roskaa. Talomme vieressä katuristeyksessä oli kaivettu vuotava vesijohto esiin mutta ei sitä korjattu. Puhdasta vettä pulppusi kahden viikon ajan ympäri vuorokauden tuhansia litroja kadulle - kaupungissa joka kärsii vesipulasta. Kun menen Chennaihin joulukuussa, luultavasti vettä pulppuaa risteyksessä edelleen. Molemmat kotimme siellä ovat olleet tasoltaan alle länsimaisen standardin. Kylpyhuoneet ovat kauheat, kraanavesi haisee mädälle.
Voisin jatkaa tuota listaa loputtomiin. Kaikki on Intiassa toisin kuin muualla eikä sitä voi ymmärtää ellei siellä ole asunut. Ei siihen totu mutta ilmeisesti siihen jotenkin sopeutuu. En muuten voi selittää miksi tunnen valtavaa haikeutta kun tiedän että muutto Suomeen on joulukuussa.
Ehkä eniten pelkään juuri sitä arvaamattomuuden ja käsittämättömyyden katoamista. Että elämästä katoaa seikkailu ja jännitys. Suomessa kaikki on niin hyvin, melkein liian hyvin. Voin toki valittaa mistä vain, missä vain, mutta oikeasti, Suomessa on helppo elää. Mutta onko helppo tylsää?
Chennai on todella ruma kaupunki. Chennain lentokenttä on rupisin mitä koskaan missään olen nähnyt. Chennaissa mikään ei toimi kunnolla ja kaikki jää puolitiehen ja puolivalmiiksi. Chennaissa on aina ja joka paikassa likaista - tai oikeastaan... saastaista. Ilma on saasteinen, kuiva maa pölyää punertavaa hiekkaa joka tunkee koteihin ja värjää kuumankostean ilmaston aiheuttaman homeen kanssa talot, aidat, kiveykset hirveän näköisiksi. Kaduilla ei voi kävellä. Jalkakäytävät ovat täynnä pieniä roinakauppoja, makaavia ihmisiä, eläinten ja ihmisten jätöksiä ja roskakasoja. Joka paikassa on auki kaivettuja syviä monttuja jossa tehdään mitä milloinkin korjauksia. Osa montuista on merkattu, osa ei. Joskus ihmisiä putoaa monttuihin, taittaa niskansa, hukkuu, kuolee sähköiskuun tai vain murtaa luitaan. Kun kadun vierestä kaatuu jättimäinen puu juurineen, hyödylliset runko ja oksat sahataan, pilkotaan ja kärrätään päivässä pois mutta hyödytön juuri ja juuren rikkoma jalkakäytävän kiveys ja asfaltti jäävät kadunvarteen epämääräisenä valtavana tunkiona jonka viereen aletaan hiljalleen tuoda jätesäkkejä ja heittää roskaa. Talomme vieressä katuristeyksessä oli kaivettu vuotava vesijohto esiin mutta ei sitä korjattu. Puhdasta vettä pulppusi kahden viikon ajan ympäri vuorokauden tuhansia litroja kadulle - kaupungissa joka kärsii vesipulasta. Kun menen Chennaihin joulukuussa, luultavasti vettä pulppuaa risteyksessä edelleen. Molemmat kotimme siellä ovat olleet tasoltaan alle länsimaisen standardin. Kylpyhuoneet ovat kauheat, kraanavesi haisee mädälle.
Voisin jatkaa tuota listaa loputtomiin. Kaikki on Intiassa toisin kuin muualla eikä sitä voi ymmärtää ellei siellä ole asunut. Ei siihen totu mutta ilmeisesti siihen jotenkin sopeutuu. En muuten voi selittää miksi tunnen valtavaa haikeutta kun tiedän että muutto Suomeen on joulukuussa.
Ehkä eniten pelkään juuri sitä arvaamattomuuden ja käsittämättömyyden katoamista. Että elämästä katoaa seikkailu ja jännitys. Suomessa kaikki on niin hyvin, melkein liian hyvin. Voin toki valittaa mistä vain, missä vain, mutta oikeasti, Suomessa on helppo elää. Mutta onko helppo tylsää?
2 kommenttia:
Olihan matkailumainosta kerrakseen !! Kuitenkin tajuan tekstin perusajatusta sieltä syvältä ja että joku kaipaus siihen kuitenkin pitkään elettyyn ja hurjaa sopeutumista vaativaan elämän vaiheeseen jää. Olette todella kokeneet sitä Intiaa, joka ei ainakaan matkailijalle avaudu.
Kaikki koettu ja eletty kuitenkin tekee elämästä sen elämisen arvoisen ... voi siitä olla kiitollinenkin.
Voi ei... Päädyin blogiisi vahingossa ja jäin täysin kiinni juttuihisi. Koska olin menossa nukkumaan jo yli tunti sitten, jatkan lukemista myöhemmin ;) Äärettömän mielenkiintoista!
Viimeiseen kysymykseesi; se helppo voi olla äärettömän tylsää. Itselläni ei ollut kovinkaan pitkä reissailu takana (kolmisen vuotta) ja nyt lähes 8v jälkeen juuri ja juuri kykenen sietämään tämän olotilan. Se niin sanottu veri vetää maailmalle... On vaikea rauhoittua ja "olla vaan". Kaikki on helppoa, rauhallista ja tylsää. Ja niin tuttua. Se on se kulttuurishokki... :)
/S
Lähetä kommentti