Se tapahtui tallilla toisen ratsastuskertani jälkeen kymmenen päivää sitten. Mikko on vakituinen jäsen ja ratsastaa tunnilla muiden kanssa kolme kertaa viikossa, minä vierailijana ratsastan samaan aikaan yksikseni miten lystään ja lystäänkin todella paljon. Minua pidetään myös niin taitavana että saan melkein hienoimman hevosen ratsastettavaksi eikä pelätä että pilaisin sen. Mikko ei vielä ole samalla asteella vaikka Brasiliassa piti itseään jo melkoisena mestarina.
Mutta nyt jo poikkesin asiasta.
Ratsastustunnin lopuksi huikkasin Kishorelle, tallin omistajalle joka seuraa kentän reunassa joka päivä jokaista tuntia, että "sopiiko että otan tämän Autobahn-hevosen Suomeen mukaani?". Kishore on ylpeä hevosistaan ja myhäili "kumman otat mukaasi, Mikon vai Autobahnin?" "Otan Autobahnin, se on paljon kauniimpi kuin Mikko. Mikosta on teille paljon hyötyä, Mikko on hyvä finanssiasioissa. Pitäkää Mikko, minä pidän Autobahnin."
En tajunnut millaisen vitsin lohkaisin!! Tuota juttua kerrotaan tallilla joka kerran kun sinne menemme. Sitä kerrotaan Mikolle uudestaan ja uudestaan; se kerrotaan tallilla lastensa kanssa vieraileville vanhemmille; sitä toistetaan tallipojille ja kaikilla on hauskaa. "Dr. Karina ottaa Autobahnin mukaansa Suomeen ja jättää Mikon tänne!! Hahhahhahhahhaahaa!!!"
En tunne ketään joka pitäisi itseään puisevana tai tosikkona. Minäkin olen poikkeuksellisen huumorintajuinen. Itse asiassa hyvin harvinaisen hienovivahteisen, älyllisen pistävän sarkastisen ironian taitaja. Mutta tämän Autobahn-murjaisun jälkeen olen punninnut uudestaan sanallisen nokkeluuteni ja hieman masennuin. Sillä mitä tulee ihmisten huvittamiseen, vahvuuteni ei ilmeisesti ole älyllisyys vaan tahaton huumori.
1 kommentti:
Hienoa, että näinkin vähällä vaivalla sait teidät legendaksi jo
eläissään. Toivottavasti Mikko ei saanut haavoja sieluunsa, ja nythän hänen suuri talousguruisuutensa tuli dokumentoiduksi.
Lähetä kommentti