Ilkka kommentoi Pizza Hutissa tekemääni FourSquare päivitystä "Siellä on tuollaistakin sivistystä?".
On täällä. Liikaakin. Ainakin päätellen siitä, että viime aikoina on ollut paljon juttuja siitä miten elintasosairaudet ovat lisääntymässä Intiassa. Syypäänä tietysti länsimaistuneet elämäntavat ja etenkin länsimainen roskaruoka. Chennaissa on kahdeksan Pizza Hutia, neljä McDonaldsia (joissa ei tietenkään ole hampurilaisia, ei edes lampaanlihasta) ja kahdeksan Subwayta. Nämä 20 länsimaista roskaruokaravintolaa ovat ilmeisen tehokkaassa käytössä kun ovat onnistuneet järkyttämään Chennain viiden miljoonan (esikaupungit mukaanlukien 9 miljoonan) asukkaan terveydentilan. Vakavasti puhuen, missään noista ketjuista ei saa yhtä epäterveellistä ruokaa kuin tyypillinen intialainen ruoka on. Mitä tulee muuten länsimaisiin elämäntapoihin, suurin ero intialaiseen verrattuna on, että länsimaissa harrastetaan liikuntaa.
Eilisessä lehdessä kerrottiin muuten, että vuosikymmenien väännön jälkeen hallitus on päättänyt sallia ulkomaalaisille 51% omistusosuuden vähittäiskauppaan. Tästä voi vielä olla pitkä matka siihen, että Carrefoureja tai Ikeoita tai Walmarteja näkyisi missään. Osavaltiot saavat itsenäisesti päättää onko ulkomaalisen omistuksen salliva laki voimassa kyseisessä osavaltiossa. Sen jälkeen pitää hankkia riittävä maa-alue, mikä ei välttämättä ole helppoa - muistatte varmaan miten Tata joutui siirtämään jo valmiin Nano-autoja varten rakentamansa tehtaan toiseen osavaltioon kun maaomistusta ei saatu järjestettyä. Ja lopulta kunnilla on kaavoitusmonopoli. Suomessa Ikealla taisi kestää kolmisenkymmentä vuotta siitä kun he ostivat sopivan maa-alueen siihen kun Espoo suostui kaavoittamaan sen huonekaluhallille. Intiassa oppositio saattaa käyttää myös eksoottisempia menetelmiä asioitten vastustamiseen. Pääoppositiopuolue BJP:n johtoon kuuluva Uma Bharti on luvannut henkilökohtaisesti tuikata tuleen Walmartin mikäli sellainen avataan missään Intiassa.
2 kommenttia:
Huolimatonta taustatyötä: Mäkkäreitten, Pizza Hutien ja Subwayien lisäksi täältä löytyy myös Kentucky Fried Chicken. KFC:llä on Chennaissa yhdeksän ravintolaa eli näitä globaaleja roksaruokapaikkona on yhteensä 29.
Annan itselleni anteeksi. KFC:n ruoka on niin lähellä tyypillistä intialaista, menisi täydestä jollain high tea buffetilla.
On ihan normaalia syyttää kaikesta itseä kohtaavasta huonosta muita. Niin tehdään joka paikassa. Ei minunkaan epäonnistumiseni yleensä ole omaa syytäni.
Intialainen ruoka on tosiaan hyvin epäterveellistä. Länsimaalaiset huomaavat sen kun vaatteet ei enää mahdu päälle. Länsinaiset jotka töissä alkavat käyttää väljiä perinneasuja lihovat salakavalasti ja huomaavat farkkuja päällelaittaessaan ettei ne mahdukaan päälle. Vatsa on kasvanut. Riisipohjainen dieetti höystettynä kiillotettuun voihin upotettuihin mössöruokiin on todella tuhtia tavaraa. Päälle supermakea jälkiruoka ja rasva-sokeri-manteli-makeisia niin yhden aterian kalorimäärä on kolmen päivän energiapakkaus. Ja intialaiset syövät aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi suunnilleen samoja ruokia, joten ei ihme että maassa kuollaan 30-40-vuotiaina sydäninfarkteihin ja Intia on maailman johtava kakkostyypin diabetes-maa. Koska ruoat ovat mössöä, en minä ainakaan usein huomaa syönkö kasvisruokaa vai onko mukana lihaa. Paitsi jos lihaan on jätetty luut mukaan, ne kyllä huomaa. Mitään tuoretta vihannesta ei syödä ja salaatit siten kuin länsimaissa ne ymmärretään, ovat Intiassa tuntemattomia, "lehmänruokaa".
Hand in Hand ja Little Lamb School pyrkivät lisäämään aina jotain vihreätä ruokiin jotta koko maata vaivaava anemia hellittäisi. Vihreä saattaa sitten olla esimerkiksi sitruunaruohon lehti tai öljyssä uppopaistettu okra. Little Lamb Schoolissa on sata lasta. Minulla ei tietenkään ole minkäänlaisia laboratoriomahdollisuuksia siellä, mutta silmäluomien alle kurkkaamalla voi päätellä että jokainen lapsi kärsii anemiasta. Niin vaaleita luomia ei Suomessa näe. Olen ostanut rautaliuosta jota annostelen kaikkein kalvakkasilmäisimmille, mutta kun en ole siellä ollut moneen kuukauteen, on raudansaanti taas jäänyt vähiin.
WallMart tai Carrefour olisi todella hieno juttu! Chennain ruokakaupat ovat aika shokeeraavia ennenkuin niihin sitten tottuu niin ettei edes huomaa ihmetellä miksi hyllyiltä aina vedetään tavarat lattialle, pyyhitään pakkauksista pölyt jota kertyy Chennaissa joka paikkaan ja lattialla istuvat tytöt tarkastavat viimeiset myyntipäivät. Ja silti huuhdoin tai pesin aina kaikki maito- ja mehutölkit ja pyyhin kostealla muut pakkaukset.
Lähetä kommentti