Ok. Tiedetään. Ketään ei voisi vähempää kiinnostaa kuin se miten ankeaa jossain on. Ei niin, että kukaan haluaisi kuulla siitäkään miten mahtavaa jollain on. Kerrotaan sitten jostain muusta.
Babu piti keskiviikkona vapaapäivän, koska hänen isällään oli jotain maajuttuja. En ymmärätnyt mistä oli kyse, mutta jotain tärkeää joka tapauksessa ja Babun piti perheenpäänä olla paikalla. Eilen sain sitten kuulla, että Babun isä oli saanut lopulta hallitukselta maata. Prosessi oli kestänyt monta vuotta, mutta kyllä kannatti kun maa-alueen arvo on monta lakhia, noussut näitten vuosien aikana muutamasta tuhannesta.
Tai sitten se olikin niin, että hallitus oli riistänyt isältä pakkolunastuksena monen lakhin arvoisen maa-alueen ja nyt - monen vuoden taistelun jälkeen - hän oli saanut korvaukseksi vaivaisen muutaman tuhannen arvoisen pläntin tilalle. En saa tarpeeksi selvää Babun englannista enkä todellakaan osaa tulkita hänen ilmeistään milloin häntä pitäisi onnitella, milloin ottaa osaa. Varmaan tämäkin selviää kun Madam tulee seuraavan kerran. Varmaan jo ennenkuin pääsevät lentokenttäalueelta.
3 kommenttia:
Vuosi sitten Babun piti myydä isänsä maapläntti ja ostaa käytetty auto jolla joku renki kyyditsisi madameja tai muita rahakkaita. Myynnissä tuli joku este, ilmeisesti säädettiin uusi laki tai muuta sellaista ja auto jäi ostamatta. Nyt on piinallista odottaa tammikuuhun saadaksemme tietää menikö tontti ali- vai ylihintaan. Mutta jos Babu joku aamu karauttaa mopon sijasta autolla ALwarpetin pihalle, tiedetään että kauppa oli kannattanut.
Luin tämän jutun uudestaan ja nauroin ihan ääneen. Olet todella ihan pihalla. Ja kirjoitatkin sen vaikket varmaan sitä ajatellut kun rupesit kirjoittamaan. Eihän tuossa tarinassa ollut mitään tolkkua. Sen voisi editoida yhteen lauseeseen: "Babun perheellä on ilmeisesti tapahtumassa maakauppoja".
Sait siitä kuitenkin ihan blogin joka on kunnioitettavaa. On aina kiva lukea blogeja perheen tapahtumista.
Voi sinua. Ymmärrän hyvin, en mäkään pysynyt koskaan kärryillä ihmisten puhuessa. Kun työkaverini Hand in Handissa puhui, hymyilin ja nyökyttelin kovasti, mutta usein kävi niin, että vastasin selkeästi ihan väärään kysymykseen ja tyttö (mikä sen nimi oli??) purskahti nauruun ja yritti selittää asiansa uudestaan.
Lähetä kommentti