Sain flunssan heti Pirkon lähdettyä. Podin flunssaa viikon verran, sen jälkeen olen potenut vain säätä. Koillismonsuuni alkoi 24.10, minkä jälkeen on satanut joka päivä. Ainakaan toistaiseksi ei erityisen paljon - vain yhtenä päivänä yli 100 mm - mutta joka päivä. Monta kertaa päivässä. Masentavaa. En viitsi tehdä mitään, en ole käynyt kertaakaan ulkona syömässä Pirkon lähdettyä. Pakottaudun ruokakauppaan kerran viikossa.No, ainakaan en ryyppää masennukseeni sillä aikomukseni käydä Klubilla ostamassa olutta ovat toistaiseksi jäänet pelkiksi aikomuksiksi.
 |
| Merinäköala 11 kerroksen parvekkeeltani |
Liikenne on tosiaan aivan toivotonta. Elo- ja syyskuu olivat kumpikin historian sateisimpia. Sen seurauksena tiet ovat kamalassa kunnossa, eikä vedellä ole enää mitään paikkaa minne mennä - sadetta on tullut jo 1000 mm viimeisten 3 kuukauden aikan. Kun teitten reunamat lainehtivat, siirtyvät kaikki jalankulkijat, härkävankkurit, kaupustelijat, pyöräilijät, mopot ja autoriksat entistä keskemmälle tietä. Autoille ei jää enää sitäkään vähää tilaa mikä niillä on normalisti.
Jokapäiväisen jännityksen lisäksi minulla on pidemmän ajan jännitys, onnistunko selviämään monsuunista ilman, että kaikki vaatteet homehtuvat.
5 kommenttia:
Jatkuva sade kuulostaa ikävältä. Täällä on ollut vuoden aikana muutama rankkasade, jolloin vuorokauden aikana on tullut yli 50mm. Yhtenä päivänä 100mm ja se oli ehdottomasti liikaa Sydneyn viemäreille. Ei sellaisina päivinä oikein ole mitään tekemistä.
Ei enää homehtuneita vaatteita. Se tapahtui jo Manauksessa. Pidä ilmastointia päällä ja kaapin ovia auki. Ja laita Anitha siirtelemään vaatteita, hieman ravistelemaan ja tarkkailemaan onko ne ikäänkuin pölysokerin peitossa.
Suomessa minä olen huomannut että pitkään kaapissa maanneet villapaidat ovat koinsyömiä ja reikäisiä. Pois vain. En tiedä pitäisikö koko kaappi myrkyttää.
Joka maassa on omat ongelmat.
Miten ne siirtotyöläiset naapurin rakennustyömaalla nykyään nukkuvat? Onko jotain telttaviritelmää vai edelleenkö ovat paljaan taivaan alla?
Oli vaan niin roisia katsoa joka aamu makuuhuoneen verhoja avatessa rakennustyömaan katolla karkean betonin päällä makaavia rakennustyöläisiä kun oli vastikään lukenut FinnWatchin raportin jossa kerrottiin kuinka Nokia ja Salcomp riistää työläisiään maksamalla minimipalkkaa suurempaa palkkaa ja antamalla ilmaisen bussikuljetuksen kotiin. Tai asuntolahuoneen jossa on ihan katto ja suihkut ja WC. Tuli mieleen että voiko joku ihan oikeasti ajatella intialaisten oman perinteisen käytännön olevan parempi kuin ulkomaalaisten firmojen pehmoilu.
Hassua, että yksi tunnuksista on "alkoholi". Ei kyllä tuokaan kuulosta kovin jännältä. Kai se on vaan pakko hyväksyä, että arki on arkea kaikkialla. Välillä on jännää mutta yleensä on aika yksitoikkoista. (Sekin voi tietysti olla ihan hauskaa.)
Luulen, että rakennusmiehillä on sellaiset aaltopellistä ja muovista kyhätyt hökkelit niin kuin kaikilla muillakin työmailla. He varmaan nukkuivat katolla vaan nauttiakseen mukavan vilpoisesta paikasta. Ainakaan heitä ei näy nyt aamuisin katolla.
Hah, kertoihan juttu minun alkoholinkäytöstäni. Joka on muuten muuttunut. Kirjoitettuani tuon blogin, ryhdistäydyin ja kävin klubilla (ensimmäistä kertaa noin kolmeen kuukauteen) ja ostin kuusi pulloa olutta ja kolme pulloa valkkaria. Tai siis "käyttö" ei ole vielä muuttunut kun en ole korkannut niitä, mutta nyt on ainakin mahdollisuus.
Lähetä kommentti