Mitä jäi mieleen?

Someron kesätyöstä jäi hyvä mieli. Syntymästään saakka Somerniemen kesiin juurrutetulle, mutta satunnaiselle aikuismökkiläiselle aukeni uusi Somero ja Somerniemi. Hämmästyttävintä oli varmaan se kuinka monet ovat muuttaneet paikkakunnalle. Olin aina kuvitellut että somerolaiset ovat syntyjään sieltä ja muuttoliike tapahtuu vain poispäin. Enkä ollut ajatellut sinne asettautuneen ulkomaalaisiakin.

En ollut ajatellut kuinka ällistyttävän vireä ja aktiivinen paikka on. Kuinka harrastuksia on paljon ja ihmiset myös harrastavat. Edulliset asumiskustannukset jättävät rahaa kalliisiinkin harrastuksiin - sekin oli minulle uutta. Somerolta lähdetään myös matkoille, käydään Turussa tai Helsingissä shoppailemassa, katsomassa teatteria tai kuuntelemassa konsertteja. Käydään viikonloppuna Tukholmassa tai viikon loma ulkomailla. Golfiakin pelataan. Puolen tunnin ajomatkan päästä löytyy ainakin kuusi kenttää.

En ollut ajatellut että aurinkoisten ja onnellisten lapsuudenkesieni maisemissa on paljon surua, murhetta ja yksinäisyyttä. En ollut ajatellut riitoja ja kaunaa ja sitä että tiedetään toisten asiat. Että sielläkin leimautuu niin että voi olla paras muuttaa pois jos haluaa muuttua tai muutoksen elämään.

En ollut ajatellut kuinka pitkään vanhat ja huonokuntoiset omaiset halutaan ja jollain ihmeen konstilla myös pystytään hoitamaan kotona. Hoidon taso voi olla sitä sun tätä, mutta mikä on kulloinkin kellekin parasta - mistä minä tiedän. En ollut ajatellut yksinäisiä vanhuksia joiden lapset perheineen ovat muuttaneet muualle Suomeen, että on syrjäisiä paikkoja jonne kotihoito ei yksinkertaisesti pääse kolme kertaa päivässä avustamaan yksinasuvaa vanhusta. Joka saattaa asua talossa jossa ei ole juoksevaa vettä, suihkusta tai WC:stä puhumattakaan. Miten heikkokuntoinen vanhus, vaikkei olisi muistisairaskaan, hoitaa itsensä tuollaisissa oloissa yksin, rollaattorilla tai pyörätuolilla liikkuen. Silti, töllistä tai mökistä on yhtä vaikea lähteä hoivakotiin kuin kenen vain on vaikea jättää kotinsa. Kenen vain on vaikea myöntää ettei yksinkertaisesti enää pärjää eikä selviä ilman apua. Järki ja tunteet vastakkain.

Pidän shoppailusta. Olen viettänyt tuntikausia aikaa Philadelphian, Montrealin, New Yorkin, Sao Paulon ostoskeskuksissa. Jopa Manaus ja Chennai ovat tarjonneet minulle shoppailunautintoa. Ja sitten Somerolla oli kaksi aivan mahtavaa vaatekauppaa joista löytyi vaatteita jotka oli ikäänkuin hankittu minua varten! Lapsuuden kesistä muistan että menimme Saloon ostamaan kesävaatteita ja Forssasta Finlaysonin tekstiilejä. Somerolta sai Hankkijan lippalakin, Kuisman kaupasta onkia ja VPK:n arpajaisista voitti ARVOKKAITA KÄSITÖITÄ joille nauroimme kippurassa eikä niille löytynyt mitään käyttöä.

Jotain oli lapsenakin maailman parasta Somerolla - Oraksen baarin Wieninleikkeet!! Oraksen baaria ei ole enää ollut vuosikausiin, mutta muita mainioita ruokailupaikkoja on tullut, pari trendikästä kahvilaakin. Somerolta saa sujuvasti latte'a, cappuccinoa, espressoa tavallisen kahvin lisäksi. Somerolla on kebab-paikka mutta ei kiinalaista tai intialaista ravintolaa. Yksin ollessa ei ravintoloihin vain tullut mentyä. Suurin syy taisi kyllä olla se että terveyskeskuksessa on erittäin hyvä ja riittoisa ruoka eikä kuumana kesäpäivänä jaksa kahta tuhtia ateriaa päivässä.

Lauloin Rauli Badding Somerjoen lauluja yhteislaulutilaisuudessa jossa ei odotettukaan että kukaan osaisi laulaa. Katsoin kolmetuntisen Tuntematon Sotilas-kesäteatterin, kävin taidenäyttelyssä ja Somerniemen kesätorilla, kävin Somerniemen hautausmaalla lukemassa hautakivien tuttuja nimiä - siellä on omaa sukuani ja tietenkin potilaillani on samoja sukunimiä -, ajoin maalaismaisemia ihailemassa. Mutta en ehtinyt Iso-Valkeelle uimaan enkä saanut fillaria tuotua mökille. Enimmäkseen olin mökillä. On niin paljon tehtävää ja yksin saa niin vähän aikaiseksi. Mutta uin joka päivä. Kuuntelin paljon radiota. Kuljin koiran kanssa tiluksia ja mietin mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.

Etsin lehdokkia, tuoksuvaa kukkaa joka kukki saunapolulla kun olin lapsi. Äiti sen tarkkanenäisenä aina löysi ja varjeli hellästi niin että se tuoksui vuosi toisensa jälkeen. Nyt saunaan mennään toista reittiä ja vanha saunapolku on kadonnut. Lehdokkikin oli kadonnut. Ehkä äiti olisi sen tuoksun vielä tunnistanut? Lehdokki oli äidin, minulla on jotain muuta. Ehkä vain suuret suunnitelmat, haaveet ja unelmat ja muisto hyvästä kesästä Somerniemellä.

Somerniemi muuttuu, Somero muuttuu, maailma muuttuu, minä muutun, me kaikki muutumme ja elämme omaa elämäämme parhaamme mukaan. Siten on kaikki hyvin.