Tulin takaisin mökille, päässä pyöri, silmiä särki ja väsytti. Potilaita on nyt hirmuisen paljon, kesä-Someron keveys ja lomalaiset ovat kadonneet, huominen päivystys on rasittanut minua henkisesti jo koko alkuviikon. Ensimmäistä kertaa varasin Josielle kennel-päivän, tiedän etten pääse terveyskeskuksesta ovien sulkemisen aikaan kello 21 kuten heinäkuussa. Jo viime perjantaina meni tunnin yli mutta perjantaina ovet suljetaan kello 18 joten 11 tunnin päivystys ei ajallisesti ollut paha vaikka muuten veikin voimat.
Menin nyt toista kertaa tänä kesänä uudelle laiturille makaamaan. Katsoin kirkkaan sinistä taivasta ja vihreitä mäntyjä ja mietin kuinka kaunis väriyhdistelmä se on. Suljin silmäni ja kuuntelin laineiden liplatusta. Minun laiturini jonka ostin kuukausi sitten. Minun järveni. Minun mökkini, minun paikkani, minun kesäiset juureni. Vaihtaisinko tätä johonkin kaivettuun tekolampeen vaikka siinä olisi hiekkapohja? Someron alueella ei tarvitse kauan kaivaa niin jo tulee lähdevesi esiin. Lampien laittajia on paljon alueella, se on iso bisnes. Täällä ei tehdä pihoille uima-altaita vaan uimalampia.
Uin raikkaassa järvessä. Vesi on samentunut sitten lapsuuteni. Somerniemi on maatalouskunta. Kyllä minun järveni on jo lievästi rehevöitynyt enkä enää näe varpaitani kun jalkani painuvat pohjaa kohti pääni pysyessä veden pinnalla. Ei se johdu siitä että olen kasvanut. Olen aina ollut pitkä. Silti, sameudesta huolimatta tämä on minun järveni.
Väsymykseni väheni, kastelin kukat, suihkutin auton pölyistä, revin nokkosia talon vierestä. Jotain ihan pientä, kunhan jotain teen enkä ajattele mitään.
Lähden reilun viikon kuluttua mökiltä. Kesätyöni päättyy. Potilaani siirtyvät muille ja minä aloitan taas uuden työn. Taas aloitan alusta, taas opettelen asiat uudestaan. Taas uusia ihmisiä - tosin vanhoja tuttujakin. Taas toinen potilastietojärjestelmä, taas uudet tavat. Jaksanko tätä kaikkea? Jaksanko hakea taloa Somerniemeltä, jaksanko uudistaa tätä mökkiä, jaksanko rakentaa Mäntsälästä toimivan terveyskeskuksen, jaksanko kuunnella muiden murheita?Jaksanko huomenna päivystää 14 tai 15 tuntia maalaiskunnassa? Harva tulee flunssan tai korvakivun vuoksi päivystykseen, ne hoituu ajanvarauksella. Täällä tullaan päivystykseen sairauksien ja vammojen vuoksi joiden takia Helsingissä hakeudutaan suoraan sairaalaan.
Kuuntelen radiota, luen ja menen aikaisin nukkumaan. Tänään ei tarvitse tietää mitä jaksan ja mitä haluan.
4 kommenttia:
Kannattaiaikohan vaatimustasoa hienan laskea. Olen jo jonkin aikaa hieman huolestuneena seurannut sitä miltei uskonomaista kiihkoa jolla suhtaudut Suomen asioihin. Kyseessä on kuitenkin vain asiat ja olosuhteet jotka ovat vallinneet vuosikymmeniä. Ei Sinun tarvitse etkä voi niitä muuttaa yhden kesätyöjakson aikana. Maailmasi on laajempi.
No, toki huomasin ettei mökkiä voi uudistaa yhdessä kesässä. Mutta suunnitelmia ja ideoita on paljon. Toisaalta, kun asiat ja olosuhteet ovat vallinneet vuosikymmeniä, niihin ollaan totuttu. Minä olen ollut mökillä hyvin vähän viime vuosina ja näen asiat ulkopuolisena. Siirsin seinäkalenterin toiseen paikkaan ja sain kuulla siitä. Jotkut asiat ovat toiselle pyhiä ja toiselle taas mahdoton ymmärtää miksei muutoksia voi tehdä ihan vain ilokseen. Maailmani on todellakin laajempi ja vapaampi kuin veljieni. Maailmani on täynnä mahdollisuuksia, ei esteitä. Mutta joskus väsyttää, ketä vain väsyttää mutta kaikki eivät kirjoita siitä.
Välillä omat ajatukset ovat turhan suuria. Silloin kun en saa unta, se johtuu siitä, että ajatukseni menevät liian pitkälle. Yritän miettiä mitä syksyllä, mitä keväällä, mitä ensi vuonna, mitä seuraavan viiden vuoden sisällä, eikä siitä tule mitään. Tietysti välillä pitää ajatella näitä asioita, mutta joskus tulevaisuus ja tämäkin päivä tuntuu jotenkin liian raskaalta ja väsyttävältä. Silloin kannattaa tosiaan vain tyytyä siihen, että kyllä asiat selviää, kyllä se tulevaisuus tulee kun on tullakseen, ja kyllä minä ainakin huomisesta tiedän.
Tosi hyvin kirjoitettu. Tämä oli taas niitä juttuja, jonka jälkeen ihmettelen miten osaatkaan kirjoittaa niin kauniisti!
Varmaan uuden järjestelmän oppiminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen Mäntsälässä tulee olemaan raskasta. Sille ei voi mitään. Kun olet ne oppinut, uskon että terveyskeskuksen kehittämisen haaste motivoi ja nautit työstä.
Lähetä kommentti