Hyvää elämää

Hetki hyvää elämää! Istun mökin terassilla aamukahvia juomassa, aurinko paistaa tunnin verran kunnes katoaa puiden taakse. On harvinaisen lämmintä, ilmeinen hellepäivä tulossa. Koira makaa pihakeinun vieressä nauttien auringosta, perhoset lentävät, on tyyntä. Järvi tuo ääniä joista pidän - en ole yksin maailmassa vaikken yhtään naapuritaloa näekään. Autot ajavat Helsingintietä järven toisella puolella, siellä myös rakennetaan, moottorisahan ääni ja naulojen nakutus kuuluu hyvin. Yö oli lämmin ja pilkkopimeä, lähdin kävelemään ilman taskulamppua iltayhdeltätoista mutta silmät eivät tottuneet pimeään niin nopeasti.

Eilisillan ratsastuksen jälkeen järvi oli ihanan virkistävä, ei levää, ei muita ihmisiä. Ja uusi laituri on kertakaikkisen ihana että joka kerran ilahdun ihan pelkästään sen näkemisestäkin. Nyt vaihdan vaatteet ja lähden Somerolle. Härkätien Ratsastuskoulun Kekko-hevonen odottaa harjaamista ja kavioiden puhdistamista ennen ratsastustuntiani. Luulen että ehdin tuntini jälkeen vielä Somerniemen torille - pitää vain muistaa ottaa vaihtovaatteet mukaan tallille!

Elämä on tällä hetkellä aivan yksinkertaisesti hyvää!

Sankarin tarina on päättynyt

... tai ei sentään. Olen vakuuttunut, että Hero saa aikanaan arvonsa mukaisen aseman kaupunkipyöränä Helsingissä.

Nyt päädyin kuitenkin hankkimaan pyörän, jolla on vähän mukavampi ajella pidempiä matkoja. Ostin eilen italialaisen Bianchi Camaleointe II hybridi-pyörän. Hybridi tarkoittaa, että se on ikäänkuin maantiepyörän ja maastopyörän risteytys. Ennen hankintaa opiskelin aihealuetta nettipalstoilta, ja opin että kunnon pyöräilyharrastajien mielestä hybrideillä ei tee mitään, ainoastaan oikeat kippurasarviset maantiepyörät kelpaavat. Siitä huolimatta - tai sen takia? - päädyin tähän hybridiin. Ainakin ensimmäisen koeajon perusteella olen tyytyväinen.

Bianchissani on tarpeeksi vaihteita (27), levyjarrut ja kelvoton lukko.

Kävin tänään ensimmäisellä koeajolla, matkaa karttui yllättäen 58 km. Helpo ajaa kun pyörät rullaavat hyvin ja löytyy aina sopiva vaihde. Saa silti nähdä miten tämän päivän ratsastus sujuu fillarilenkin jälkeen. Reissun loppupuolella ajoin vielä Mount St. Thomasille (se kukkula, jolla kavala tamili murhasi apostoli Tuomaan, hyökäten takaapäin kuin Österskäin kyy Ilkan nilkkaan), jotta sain kokeilla sitä hybridin mountain bike puolta. Hyvin sujui sekin.

Test riding my new Bianchi at EveryTrail
EveryTrail - Find trail maps for California and beyond

Tuota kartan yläpuolella olevaa otsikkoa klikkaamalla aukeaa kunnon kartta, jossa on myös pari kuvaa lisää.


Pirkon ennusteitten mukaisesti Heron laatu ei ole todellakaan ihan priimaa. Ohjaustangossa ja etenkin jarrukahvoissa on jo aika paljon ruostetta vaikka fillari ei ole ollut koskaan sateessa. Suomalainen hiki taitaa olla vahvempaa kuin intialainen kromi?

Heron jarrukahva ruosteessa

Purjehdusloman 2011 (B)lokikirja

Sähkö ei riittänyt live-lokikirjan pitämiseen tänä vuonna koska unohdin tietokoneen vene-adapterin Intiaan. Tässä jälkikäteen muistinvaraisesti kirjoitettu versio.


Pia Suomeen 18.7
Mikko Suomeen 27.7
Purjehtimassa 31.7 – 6.8
Pia ja Mikko Montrealiin/Chennaihin 13.8

Lomapurjehdus 2011 at EveryTrail

Kartta ja siihen liitetyt valokuvat aukeavat klikkaamalla sen otsikkoa.

Sunnuntai 31.7

Nauvo – Lillholmen, perillä vähän lipunlaskun jälkeen (1½ h), n. 8 mailia.
Riikka, Ilkka ja Mikko Pirkon kyyditsemänä hakemaan Piaa Jutan maalta Perniöstä. Ehdittiin katsoa Mathildedalin pienimuotoinen ruukinmusea, minkä jälkeen pizzat rannan ravintolassa Jutan perheen kanssa. Ihmeteltiin yhdessä paikallisriitaa; rannan omistaja tekee parhaansa sabotoidakseen ruukkimuseota ja ravintolaa. Sieltä Nauvoon, johon R&I olivat jättäneet veneen perjantaina. Ehdittiin kauppaan 10 min ennen sulkemista; pikaiset, eikä kovin suunnitelmalliset ostokset. Pirkko Somerniemelle.
Gammel danskit loman alkamisen kunniaksi ja yöksi Lillholmeniin.

Maanantai 1.8

Lillholmen – Korppoo (trakkaus päälle vasta matkalla), irti puoli kymmeneltä, Korppoo klo 10:30 (1 tunti), noin 5 mailia.
http://www.sports-tracker.com/#/workout/kaukomi/eg9t1cdeh741j3e2
Pian liikkeelle lähdettyä huomattiin, että Ilkka oli unohtanut Riikan lääkkeet kotiin. Pienen selvittelyn jälkeen päädyttiin poikkeamaan Korppoon apteekkiin (Utössä pekkä lääkekaappi, johon lääkkeet pitää tilata etukäteen). Kiireinen Someron lääkäri huomasi saamansa tekstarit ja soitti reseptin parin kilometrin päässä rannasta olevaan apteekkiin.
Korppoo – Storogskär, 12:30 – 22:00 (9½ h), 46 M
http://www.sports-tracker.com/#/workout/kaukomi/9aq5271id1n92tjq
Maihinnousujoukkojen palattua irti ja pitkään ihmettelemistä mihin mennään; Utö, Österskär,Kökar, Degerby? Riikka ratkaisi asian kertomalla, että oli viimeksi Maarianhaminassa silloin kun he kävivät Legolandissa. Pikkuisen kyllä ihmeteltiin, miten Maarinahamina sopii Legolandin käyntiin ja jälkeenpäin kävikin ilmi, ettei Riikka ollutkaan ollut Maarinahaminassa. Mikko tulkitsi tapansa mukaan Riikkaa vähän suoraviivaisesti, eli että Riikka tahtoo Maarianhaminaan. Eli kiitos Riikalle siitä, että saatiin pidempi purjehdusloma!
Suunta siis kohti Maarianhaminaa hyvässä myötäisen puoleisessa tuulessa. Ilkka ja Mikko käyttivät toista tuntia spinnun virittämiseen. Ei saatu ihan valmiiksi (sopivia skuutteja ei löytynyt, vaan spinnupussissa olevat olivat ihan liian lyhyet) siihen mennessä kun tuuli kääntyi enemmän sivuun ja vahvistui. Ei uskallettu tehdä ensimmäistä spinnukokeilua siinä tuulessa, etenkin kun spinnupuomi on Mikon mielestä aika heiveröinen.
Jatkettiin neuvotteluja päivän kohteesta kunnes lopulta päädyttiin Storogskäriin. Ahvenanmaalle saapumisen kunniaksi Gammel danskit.
Havaittiin, että Pian ja Mikon ruokailusysteemit poikkeavat Riikan ja Ilkan vastaavista. Me ollaan yleensä totuttu siihen, että syödään matkalla jolloin siihen ei mene aikaa perillä. Nyt noudatettiin R&I:n tapaa eli perilletultua (siis klo 22 jälkeen) ruvettiin virittelemään grilliä. Grillin hiilet saatiinkin jollain lailla syttymään, mutta ei ihan niin kuumaksi, että kasler olisi varsinaisesti kuumentunut siinä. Grilli antoi sille kuitenkin hyvin makua ja varsinainen kypsytys uunissa. Maistui vallan makoislata Riikan sieninyyttejen kanssa.
Riikka ja Ilkka taisivat vielä käydä yösaunassa, mutta en ole varma kun en ollut enää todistamassa sitä.

Tiistai 2.8

Storogskätr – Maarianhamina, 10:15 – 13:30 (3 h 15 min), 16 M
http://www.sports-tracker.com/#/workout/kaukomi/c4i7e61rvohc8qku
Aamiaisen jälkeen mukava purjehdus Maarianhaminan itäsatamaan. Perinteisellä pizza-lounaalla. Parin tunnin kierros Pommernissa, siiderit lansisataman ravintolassa ja Mathis Halleniin provianteeraamaan: jättikokoisia ruotsalaisia täplärapuja, mazariineja ja jotain muuta. Pienimuotoiset rapujuhlat veneessä Skåne akvavitin kera.


Riikka ja Ilkka kävivät vielä tutustumassa pintapuolisesti Maarianhaminan yöelämään.

Keskiviikko 3.8

Maarianhamina – Österskär, 11:10 – 21:10 (10 h), 50.5 M
http://www.sports-tracker.com/#/workout/kaukomi/57vfdanprknvm0ok
Tuuli oli kääntynyt suunnitelmien (ja ennusteitten) mukaan lännen puolelle, joten matka kohti Österskäriä meni mukavassa sivumyötäisessä. Tällä kertaa ruokailu Pian ja Mikon tapaan eli matkalla. Perille perinteiseen tapaan lipunlaskun jälkeen. Tällä kertaa sen verran aikaisin, että ehdittiin kiivetä kalliolle ottamaan muutama tusina hienoja auringonlaskukuvia.




Mikko onnistui unohtamaan maasähköadapterin Maarianhaminan laiturille.
Nuoret vielä saunaan ennen nukkumaanmenoa.

Torstai 4.8

Österskär – Kifskär, 11:15 – 19:15 (8 h), 41 M
http://www.sports-tracker.com/#/workout/kaukomi/6265g05p66ge31da
Käytiin “kylässä” aikomuksena ostaa kaloja. Mikko yllätti itsensä rupattelemalla fiskarin kanssa, joka valitteli ettei kaloja yksinkertaisesti ole, hylkeet ovat kuulemma syöneet kaikki (itse kyllä arvelisin, että poikkeuksellisen lämpimällä vedella voi olla osuutta asiaan). Kahdeksasta verkosta oli kuulemma tullut kaksi ahventa. Ostettiin lohdutukseksi (gubben, ei meidän) perunoita ja Österskär-postikortteja.
Pieni keirros saaressa jonka aikana Ilkka onnistui huokuttelemaan kyyn pistämään itseään. Tai sitten kyseessä oli kavala kyy, joka aikoi napsia meidät kaikki yksi kerrallaan. Kävelimme polkua peräkkäin, Ilkka viimeisenä kun I huomasi yhtäkkiä, että nilkassa on jotain. Löytyi kaksi pientä punaista pistettä, joiden ympärillä oli vähän turvotusta. Mietittiin kaikki mahdolliset vaihtoehdot, muurahaisista paarmoihin ja ampiaisiin, mutta mikään muu selitys ei tuntunut uskottavalta kuin kyy. Soitettiin Someron päivystävälle lääkärille, joka kehotti käymään lääkärissä. Kukaan ei onneksi löytänyt ohjetta, jonka mukaan uhri pitäisi kantaa tapahtumapaikalta, vaan Ilkka käveli itse veneeseen.

Käärmeenpuremajälki

Ilkka vakuuttamassa Riikalle, että kaikki on hyvin

Liikkeelle lähdettyä päätettiin, että ei välitetä päivystävän lääkärin ohjeista vaan suunnataan suunnitelmien mukaan kohti Kifskäriä. Jos puremasta olisi tullut allergisia reaktioita, niitten olisi pitänyt jo tulla. Toisaalta jos menisimme Nauvoon, jossa oli kai lähin lääkäri, tulisimme sinne siinä vaiheessa kun kaikkien googlattujen tietojen mukaan tilanne olisi käytännössä jo ohi. Seurattiin siis tarkkaan kaikkia opittuja oireita; jos niitä olisi ilmaantunut, oltaisiin joko menty Kasnäsiin tai soitettu Merivartiosto tai Mediheli hakemaan Ilkkaa.

Matka meni kuitenkin mukavasti ilman mitään ongelmia. Kifskärissä Ilkan jalka oli jo sen verran unohtunut (tai ainakin oireeton), että käveltiin luontopolku. Sen jälkeen herkulliset grillaukset grillikatoksessa (ja vielä yösauna?).

Perjantai 5.8

Kifskär – Hanko, 8:45 – 12:30 (3 h 45 min) , 18 M
http://www.sports-tracker.com/#/workout/kaukomi/6265g05p66ge31da
Reipas purjehdus sivumyötäisessä Hangö västran yli. Tankkaus ja laituriin siihen kohtaan, mihin venäläinen purjevene upposi juhannuksen aikaan Riikan, Ilkan ja Ankan silmien alla. Sushilla HanKo sushissa Casinolla, minkä jälkeen veneelle hakemaan Riikan ja Ilkan kamoja. Riikka muisti vasta matkalla, että jäähyväis-Gammel danskit oli jäänyt juomatta. Ostettiin Riikan iloksi uusi pullo Hangon alkosta ja juotiin haikeat lähtömaljat kadunkulmassa.

Meriveden lämpö Hangö västralla

Gammel danskit idyllisessä(?) kadunkulmassa

Riikka ja Ilkka lähtivät junalla kohti Helsinkiä ja kauden toisia rapujuhliaan. Kiitos Riikka ja Ilkka! Oli todella kivaa purjethtia teidän kanssanne. Melkein viikko pienessä veneessä oli yhdessäoloa parhaimmillaan!
Hanko – Barö, 16:45 – 01:30 (7 h 45 min), 33M
http://www.sports-tracker.com/#/workout/kaukomi/d34glasih3gnut9e
Kevyessä myötäisessä kohti itää, Pia hoitaa purjehtimisen ja Mikko torkkuu. Illan hämärtyessä tuuli hiljenee edelleen, luonnon äänet kuulee hyvin. Matgrufvanin kieppeillä päätetään, ettei malteta pysähtyä kun on niin mukavaa. Mikkokin virkistyy sen verran, että tekee ruuan. Syömäpuuhien aikaan Mikko onnistuu jiippaamaan ja säheltämään merikortin veteen. Seuraa erinomainen oppitunti siitä, miten ei pidä toimia jos joku tai jotain putoaa mereen. Ei pidä hätäillä ja yrittää kaikenlaista epätoivoista, kuten poimia pudonnut vedestä ilman, että laskee purjeet ensin. Onneksi sentään pidettiin huolta siitä, että katsoimme koko ajan putoamispaikkaa, ja kortti saatiin ylös kunhan ensin laskettiin purjeet. Operaatioista näkyy kauniit kuviot SportsTrackerin tallentamassa reitissä Busön kaakkoispuolella, kohdassa 7h 44 min.

Kun purjeet olivat valmiiksi alhaalla, jatkettiin matkaa moottorilla. Elokuun ilta pimenikin nopeasti ja lopulta ajoimme ihan pimeässä. Reimarit löytyivät hyvin Maglite taskulampun avulla. Toimimattoman mastovalon korvikkeeksi sidottiin otsalamppu mastoon. Barön sisäänajoa ei oikein erottanut, mutta luottamalla SportsTrackeinr karttaan osuimme ongelmitta oikeaan kohtaan.

Lauantai 6.8

Barö – Haukilahti, 12:00 – 18:45 (6 h 45 min), 37 M
http://www.sports-tracker.com/#/workout/kaukomi/91o4tl8a0q1ds75a
Meille suosiolliset tuulet jatkuivat ja päästiin melkein koko matka mukavassa sivumyötäisessä. Kytöltä eteenpäin plattlänsiä ja kova työ vältellä jiippia aallokossa. Gåsgrundetinkohdalla tulikin oikea jytky-jiippi, isonpurjeen skuutin vaunu ei pysähtynytkään stopperiin, stopperi mereen ja skuutti heilui iloisesti kaukana veneen laidan ulkopuloella. Kalastettiin skuutti takaisin ja jatkettiin loppumatka yhdellä stopperilla.
Lauantai oli loman ensimmäinen (osittain) sateinen päivä, mutta edelleen lämmintä eikä myöskään merivesi kylmennyt sateen mukana.

Opettavainen purjehdusloma. Opittiin:

- Kyyt ovat kavalia, pysyvät väijyksissä ja iskevät joukon viimeisen nilkkaan kuin alkuasukkaat Tarzan-leffoissa
- Kyyn puremat eivät ole vaarallisia
- Merikortit kelluvat
- Vanhat merikortit kannattaisi säilyttää veneessä (jos edellinen huomio ei olekaan yleispätevä)
- Reimarit löytyvät Maglite taskulampun avulla vaikka olisi kuinka pimeää
- SportsTrackerin karttaa voi käyttää pimeänavigoinnissa
- Gammel danskia voi nauttia hätätilassa myös maissa


Pakolliset tilastotiedot:
Yhteensä 255 meripeninkulmaa, liikkeellä 51½ tuntia eli kesinopeus 5.0 kn. Huomaa, että oli hyvät tuulensuunnat kun kolmena päivänä tehtiin 51 mailin kunakin 51 mailia.
Viimeistä päivää lukuunottamatta meillä oli aurinkoista tai korkeintaan puolipilvistä koko matkan. Alkukesän helteet olivat kyllä (onneksi) ohi, lämpöä 20-25C. Meriveden lämpötila vaihteli 21 ja 23 asteen välillä, eli tasan 10 astetta lämpimämpää kuin viime kesänä!

Purjehdusloman jälkeen vietettiin Pian kanssa leppoisaa kaupunkilomaa. Käytiin pari kertaa torilla, syötiin kaikkea mitä ollaan kaivattu muualla asuessa, käytiin Linnanmäellä, jossa kokeiltiin kaikkia laitteita, käytiin Eläinmuseossa, käveltiin kymmeniä kilometrejä. Purjehduksen täydennykseksi kadehdittavan hienoa laatuaikaa isän ja tyttären välillä. Iltaisin Pirkkokin tuli Somerolta ja vietettiin leppoisaa perhe-elämää.

Helsinki on hieno turistikaupunki

Pidettiin perinteiset suvun rapujuhlat Caloniuksenkadulla. Minä olin varma, että siitä tulisi pelkkä katastrofi – en voinut ymmärtää kuka neropatti keksi pitää juhlat meillä. Lopulta 17 aikusta ja 2 lasta mahtui oikein hyvin ruokapöydän ääreen ja kaikilla oli hauskaa ja ravut hyviä. Mummukin tunnusti seuraavana päivänä löytäneensä aikaisempien vuosien kuitteja, joiden mukaan neljänä aikaisempanakin vuonna on syöty täplärapuja.

Kaikkiaan, aivan mahtavan kiva loma! Olen saanut viettää viime vuosina monta lomaa niin, että vain osa perhettä on mukana. Samalla kun on ikävä niitä, jotka eivät ole paikalla, on jotenkin erityisen antoisaa olla vain yhden tai kahden lapsen kanssa kerralla. Ensimmäinen tällainen oli vuosia sitten Ilkan kanssa kahdestaan tekemämme automatka Englannissa, sen jälkeen lasten vierailuja Brasiliassa ja Intiassa, hiihtomatkoja kahdestaan kummankin pojan kanssa, meidän käyntimme Montrealissa ja Australiassa. Ja kaikkein mieluisimpina viime vuosien purjehdukset, milloin Pian kanssa kahdestaan, milloin mukana Antti tai Ilkka ja Riikka. Mikään ei vedä vertoja niille!

Samat kuvat geotaggeineen löytyvät myös osoitteessa: https://picasaweb.google.com/105799339964885147626/Summer2011?authkey=Gv1sRgCI7xjqX5i6DN3AE

Mitä jäi mieleen?

Someron kesätyöstä jäi hyvä mieli. Syntymästään saakka Somerniemen kesiin juurrutetulle, mutta satunnaiselle aikuismökkiläiselle aukeni uusi Somero ja Somerniemi. Hämmästyttävintä oli varmaan se kuinka monet ovat muuttaneet paikkakunnalle. Olin aina kuvitellut että somerolaiset ovat syntyjään sieltä ja muuttoliike tapahtuu vain poispäin. Enkä ollut ajatellut sinne asettautuneen ulkomaalaisiakin.

En ollut ajatellut kuinka ällistyttävän vireä ja aktiivinen paikka on. Kuinka harrastuksia on paljon ja ihmiset myös harrastavat. Edulliset asumiskustannukset jättävät rahaa kalliisiinkin harrastuksiin - sekin oli minulle uutta. Somerolta lähdetään myös matkoille, käydään Turussa tai Helsingissä shoppailemassa, katsomassa teatteria tai kuuntelemassa konsertteja. Käydään viikonloppuna Tukholmassa tai viikon loma ulkomailla. Golfiakin pelataan. Puolen tunnin ajomatkan päästä löytyy ainakin kuusi kenttää.

En ollut ajatellut että aurinkoisten ja onnellisten lapsuudenkesieni maisemissa on paljon surua, murhetta ja yksinäisyyttä. En ollut ajatellut riitoja ja kaunaa ja sitä että tiedetään toisten asiat. Että sielläkin leimautuu niin että voi olla paras muuttaa pois jos haluaa muuttua tai muutoksen elämään.

En ollut ajatellut kuinka pitkään vanhat ja huonokuntoiset omaiset halutaan ja jollain ihmeen konstilla myös pystytään hoitamaan kotona. Hoidon taso voi olla sitä sun tätä, mutta mikä on kulloinkin kellekin parasta - mistä minä tiedän. En ollut ajatellut yksinäisiä vanhuksia joiden lapset perheineen ovat muuttaneet muualle Suomeen, että on syrjäisiä paikkoja jonne kotihoito ei yksinkertaisesti pääse kolme kertaa päivässä avustamaan yksinasuvaa vanhusta. Joka saattaa asua talossa jossa ei ole juoksevaa vettä, suihkusta tai WC:stä puhumattakaan. Miten heikkokuntoinen vanhus, vaikkei olisi muistisairaskaan, hoitaa itsensä tuollaisissa oloissa yksin, rollaattorilla tai pyörätuolilla liikkuen. Silti, töllistä tai mökistä on yhtä vaikea lähteä hoivakotiin kuin kenen vain on vaikea jättää kotinsa. Kenen vain on vaikea myöntää ettei yksinkertaisesti enää pärjää eikä selviä ilman apua. Järki ja tunteet vastakkain.

Pidän shoppailusta. Olen viettänyt tuntikausia aikaa Philadelphian, Montrealin, New Yorkin, Sao Paulon ostoskeskuksissa. Jopa Manaus ja Chennai ovat tarjonneet minulle shoppailunautintoa. Ja sitten Somerolla oli kaksi aivan mahtavaa vaatekauppaa joista löytyi vaatteita jotka oli ikäänkuin hankittu minua varten! Lapsuuden kesistä muistan että menimme Saloon ostamaan kesävaatteita ja Forssasta Finlaysonin tekstiilejä. Somerolta sai Hankkijan lippalakin, Kuisman kaupasta onkia ja VPK:n arpajaisista voitti ARVOKKAITA KÄSITÖITÄ joille nauroimme kippurassa eikä niille löytynyt mitään käyttöä.

Jotain oli lapsenakin maailman parasta Somerolla - Oraksen baarin Wieninleikkeet!! Oraksen baaria ei ole enää ollut vuosikausiin, mutta muita mainioita ruokailupaikkoja on tullut, pari trendikästä kahvilaakin. Somerolta saa sujuvasti latte'a, cappuccinoa, espressoa tavallisen kahvin lisäksi. Somerolla on kebab-paikka mutta ei kiinalaista tai intialaista ravintolaa. Yksin ollessa ei ravintoloihin vain tullut mentyä. Suurin syy taisi kyllä olla se että terveyskeskuksessa on erittäin hyvä ja riittoisa ruoka eikä kuumana kesäpäivänä jaksa kahta tuhtia ateriaa päivässä.

Lauloin Rauli Badding Somerjoen lauluja yhteislaulutilaisuudessa jossa ei odotettukaan että kukaan osaisi laulaa. Katsoin kolmetuntisen Tuntematon Sotilas-kesäteatterin, kävin taidenäyttelyssä ja Somerniemen kesätorilla, kävin Somerniemen hautausmaalla lukemassa hautakivien tuttuja nimiä - siellä on omaa sukuani ja tietenkin potilaillani on samoja sukunimiä -, ajoin maalaismaisemia ihailemassa. Mutta en ehtinyt Iso-Valkeelle uimaan enkä saanut fillaria tuotua mökille. Enimmäkseen olin mökillä. On niin paljon tehtävää ja yksin saa niin vähän aikaiseksi. Mutta uin joka päivä. Kuuntelin paljon radiota. Kuljin koiran kanssa tiluksia ja mietin mitä pitäisi seuraavaksi tehdä.

Etsin lehdokkia, tuoksuvaa kukkaa joka kukki saunapolulla kun olin lapsi. Äiti sen tarkkanenäisenä aina löysi ja varjeli hellästi niin että se tuoksui vuosi toisensa jälkeen. Nyt saunaan mennään toista reittiä ja vanha saunapolku on kadonnut. Lehdokkikin oli kadonnut. Ehkä äiti olisi sen tuoksun vielä tunnistanut? Lehdokki oli äidin, minulla on jotain muuta. Ehkä vain suuret suunnitelmat, haaveet ja unelmat ja muisto hyvästä kesästä Somerniemellä.

Somerniemi muuttuu, Somero muuttuu, maailma muuttuu, minä muutun, me kaikki muutumme ja elämme omaa elämäämme parhaamme mukaan. Siten on kaikki hyvin.

Jaksanko?

Kävin tänään somerolaisen kiinteistövälittäjän kanssa katsomassa kolmea taloa Somerolla ja Somerniemellä. Vain yksi oli järven rannalla, muihin oli kaivettu lampi pihalle. Tontit olivat kaikki suurempia kuin mökkitonttimme. Talot olivat talviasuttavia, entisiä maataloja tai muuten vain taloja. Ihan hyviä maaseudun taloja.

Tulin takaisin mökille, päässä pyöri, silmiä särki ja väsytti. Potilaita on nyt hirmuisen paljon, kesä-Someron keveys ja lomalaiset ovat kadonneet, huominen päivystys on rasittanut minua henkisesti jo koko alkuviikon. Ensimmäistä kertaa varasin Josielle kennel-päivän, tiedän etten pääse terveyskeskuksesta ovien sulkemisen aikaan kello 21 kuten heinäkuussa. Jo viime perjantaina meni tunnin yli mutta perjantaina ovet suljetaan kello 18 joten 11 tunnin päivystys ei ajallisesti ollut paha vaikka muuten veikin voimat.

Menin nyt toista kertaa tänä kesänä uudelle laiturille makaamaan. Katsoin kirkkaan sinistä taivasta ja vihreitä mäntyjä ja mietin kuinka kaunis väriyhdistelmä se on. Suljin silmäni ja kuuntelin laineiden liplatusta. Minun laiturini jonka ostin kuukausi sitten. Minun järveni. Minun mökkini, minun paikkani, minun kesäiset juureni. Vaihtaisinko tätä johonkin kaivettuun tekolampeen vaikka siinä olisi hiekkapohja? Someron alueella ei tarvitse kauan kaivaa niin jo tulee lähdevesi esiin. Lampien laittajia on paljon alueella, se on iso bisnes. Täällä ei tehdä pihoille uima-altaita vaan uimalampia.

Uin raikkaassa järvessä. Vesi on samentunut sitten lapsuuteni. Somerniemi on maatalouskunta. Kyllä minun järveni on jo lievästi rehevöitynyt enkä enää näe varpaitani kun jalkani painuvat pohjaa kohti pääni pysyessä veden pinnalla. Ei se johdu siitä että olen kasvanut. Olen aina ollut pitkä. Silti, sameudesta huolimatta tämä on minun järveni.

Väsymykseni väheni, kastelin kukat, suihkutin auton pölyistä, revin nokkosia talon vierestä. Jotain ihan pientä, kunhan jotain teen enkä ajattele mitään.

Lähden reilun viikon kuluttua mökiltä. Kesätyöni päättyy. Potilaani siirtyvät muille ja minä aloitan taas uuden työn. Taas aloitan alusta, taas opettelen asiat uudestaan. Taas uusia ihmisiä - tosin vanhoja tuttujakin. Taas toinen potilastietojärjestelmä, taas uudet tavat. Jaksanko tätä kaikkea? Jaksanko hakea taloa Somerniemeltä, jaksanko uudistaa tätä mökkiä, jaksanko rakentaa Mäntsälästä toimivan terveyskeskuksen, jaksanko kuunnella muiden murheita?Jaksanko huomenna päivystää 14 tai 15 tuntia maalaiskunnassa? Harva tulee flunssan tai korvakivun vuoksi päivystykseen, ne hoituu ajanvarauksella. Täällä tullaan päivystykseen sairauksien ja vammojen vuoksi joiden takia Helsingissä hakeudutaan suoraan sairaalaan.

Kuuntelen radiota, luen ja menen aikaisin nukkumaan. Tänään ei tarvitse tietää mitä jaksan ja mitä haluan.

Parhaat mökkimuistot

Eilen tuli taas niitä häivähdyksiä menneisyydestä. Myrskyn jäljiltä kaatuneiden puiden siivoaminen on palkatulta metsurilta kesken ja liiterin edustalla on vielä suuret oksakasat. Siihen on helppo lykätä itse kaatamien puiden oksia poisvietäväksi, joten nyt siirryin oksasaksista sahaan. Mikko ei halua että käytän moottorisahaa - jota en vieläkään ole löytänyt - joten käytän ihan tavallista pokasahaa. Yhdenkin pihlajan kaatamisessa tällä tavalla on työtä eikä se mene niin nopeastikaan.

Karsittuani oksat kirveellä aloin sahata runkoa klapin mittaisiksi. Siinä muistui mieleen lapsuuden puutyötä. Ei meidän perhe koskaan ole kovin käytännöllistä sakkia ollut mutta kun mökkiä rakennettiin, lapsetkin laitettiin töihin. Tai menimmekö ihan omin haluin, sitä en muista. Muistan kaikki nuo rakennustyöt hauskana yhteisenä puuhailuna. Lapsuuden puuhailujen ansiosta tunnen joukon työkaluja, osaan käyttää vesuria, sahaa, rautakankea, viikatetta, siis muutakin kuin haravaa. Muistan taas uudelleen sen hyvän tunteen kun saa suuren kiven kangettua maasta, kun pitkästä puunrungosta syntyy halkoja ja klapit liiterin seinustalle halkopinoon, kun aurinko paistaa kohtaan joka aiemmin oli varjossa, kun muhkurainen polku saadaan kuriin pienillä rakennelmilla. Hyvin tyydyttävää.

On oikein että lapset ovat mukana auttamassa vanhempiaan työnteossa. Töitä on erilaisia, mutta mökeillä ja venehommissa ne ovat luontevia ja sopivan keveitä ja mielekkäitä lapselle. On kovin vaikea motivoida lapsia siivoamaan kaupungin kerrostaloasuntoa. Pölyn - jota ei ihan edes näe - pyyhkiminen ei tuo tekemisen mielekkyyden tunnetta, sitä että "katsokaa, minä osasin tehdä tämän ihan itse".

Tänä aamuna katson pihalle ja olen jotenkin erityisen tyytyväinen. Tuohon paistaa tälläkin hetkellä aurinko, minun ansiota kaikki!