sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Tansseissa

Ämyrin lava ja parkkipaikkaa lähinnä lavaa. Pia menossa autolle. Kamerasta piti päästä eroon, ei tanssiminen kamera kädessä onnistu!
Kesäilta, kesämekko ja lavatanssit. Se ei ole klishee vaan oikeata Suomen suvea.

Vihdoinkin tanssimatka toteutui! Pia lähti tukemaan äitiään tanssilavalle, seuraksi ja puhetoveriksi. Olen jo kaksi kertaa tänä kesänä istunut yksin autossa pukeutuneena lavatansseihin, mutta viime hetkessä jänistänyt. Ei se nytkään kyllä ihan helppoa ollut. Ennen lähtöä istuimme mökin pöydän ääressä välipalaa syömässä ja ihmettelimme mitä oikein olemme tekemässä. Äiti pulisi herkeämättä mitä mieleen tuli ja tytär oli aivan hiljaa. Kumpikin purki hermostuneisuuttaan omalla tavallaan.

Sinänsä koko matka oli ihan hassu. Tulimme Helsingistä iltakuudeksi mutta mökkitien poikki oli kaatunut mänty. Niitä kovia ukkospuuskia ilmeisesti. Ei meillä mökillä yleensä olla jatkuvasti metsätöissä, mutta nyt kyllä kaipasin kovasti sitä moottorisahaa jonka pitäisi olla liiterissä. Haimme pokasahat, Pia sahasi latvaa, minä tyveä ja karsin kirveellä oksia ja saimme tien auki ja auton mökin pihaan. Sitten suoraan järveen raikastautumaan, sen jälkeen kesämekot päälle, hieman meikkiä kasvoihin ja menoksi.

Ämyrille ajaa kymmenessä minuutissa ja matka tuntui liian lyhyeltä. Teki mieli kääntyä takaisin. Mutta kun näimme metsän täynnä autoja, minäkin aloin uskoa että lavatansseihin meno ei ole mitenkään erityistä. Maksoimme 14 euroa, VPK:n univormupukuiset virkailijat laittoivat leiman kämmenselkään ja olimme lava-alueella. Ämyri on upealla korkealla harjanteella, harvapuustoisessa mäntymetsässä. Mikko aina jaksaa ihailla parkkipaikkaa. Että voikin olla näin upea luonnon muovaama parkkialue, autoja on puiden lomassa eikä asfalttia tai opasteita tai kylttejä ole missään.

Seisoimme ovensuussa naisten puolella. Toinen puoli oli pariskunnille. Lupauksensa mukaisesti Someron ylilääkäri oli paikalla ja vei tanssiin ja pahin pelko katosi. Teuvo on käynyt vuoden ajan tanssikurssia ja tanssii neljä kertaa viikossa ja on oppinut uuden foxin ja uuden valssin ja kaiken muun uuden. Teuvolta sai muutkin hyvät vinkit. Kaksi tanssia on vakio, sen jälkeen mies saattaa kädestä pitäen naisen takaisin paikalleen. Naistentanssin aikaan miehet menevät keskilattialle ja naiset ryntäävät heitä hakemaan. Koska miehiä on paljon vähemmän kuin naisia, on oltava nopea jos haluaa tanssiin. Kukaan ei kieltäydy.

En voi kehua olleeni koko ajan tanssilattialla vaikka kyllä meitä haettiin ihan sopivasti ja kerran minäkin uskalsin hakea naistentanssin aikana. Hakeminen on aika kauheata. En minä ainakaan ketään osannut valita, pyysin tanssiin sen joka oli tainnut viimeiseksi jäädä odottamaan, en tiedä, en jännitykseltäni nähnyt mitään ympärilleni. Mutta Arja Koriseva lauloi iloisesti ja tunnelma oli hyvä. Oli hirmuisen paljon ihmisiä, lava oli täysi, ilta lämmin, kesämekossa tarkeni ulkonakin hyvin eikä itikoita ollut. Ihmiset olivat käsittämättömän hyviä tanssijoita ja taitava tanssi näytti hauskalta. Oma tanssi ei niin sulavaa ollut eikä uusi valssi tai edes "fusku-foxi" ihan auennut vaikka Teuvo laski tahtia koko tanssin ajan. Mutta eihän tarvitse olla hyvä kaikessa, riittää jos mieli on hyvä, kaikki on hyvin.

Lähdimme takaisin mökille puolilta öin. Kesäöistä on tullut jo pimeitä, otimme taskulampun mukaan kun menimme uimaan. Grillasimme makkaraa, söimme ja juttelimme kunnes alkoi nukuttaa.

4 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

kuulostaa mukavan kesäiseltä.

Mikko kirjoitti...

... tai ainakin kesäiseltä.

Kaarina kirjoitti...

... miten niin Mikko? Pelon voittaminen on aina upea tunne. Tule torstaina naistentansseihin! Tanssitaan koko ilta yhdessä.

pia kirjoitti...

Se oli ihan hauskaa, koko jännittäminen oli ihan turhaa! Eihän siellä ollut edes pakko tanssia. Minä en todellakaan mennyt pyytämään ketään tanssimaan, mutta ei ne pari kertaa tanssilattialla olleet mitenkään kauheita. Ensi kerralla vaan pari mukaan niin tyylillä ei ole väliä!