Olen onnellinen

Voi kuinka olen onnellinen tällä hetkellä. Kello on kahdeksan illalla, olin uimassa ja testasin uuden laiturin, on raikas ja virkeä olo, istun mökin pöydän ääressä ja katson sitä maailman kauneinta maisemaa syvään rantaan. Aurinko paistaa oksien lomasta ja järvi hohtaa ilta-auringossa. Ja uinti uudelta laiturilta oli taivaallista. Uinti on joka ilta ollut upeata, mutta tänään se oli spesiaalia, kuin unta.

Myrskyn kaatamat puut eivät näy tähän ja Jouni on aloittanut muutenkin niiden karsimisen ja pinoamisen. Runkoja on kasattu liiterin eteen ja suuret oksat ovat kasoissa. Tämä ei ole lainkaan toivotonta. Vakuutusilmoitus on tehty, kuvat vain on lähettämättä Pohjolaan.

Töissä on ollut mukavaa. Tänään tuntui että sain annettua uskoa tulevaisuuteen ja autettua paria ihmistä. Yksi halasikin "olet ihana, näytät siltä että uskot minun pärjäävän?". Toinen sitten vastavuoroisesti haukkui pataluhaksi ja sanoi etten ymmärrä häntä ollenkaan. Sellaista se on, ei kaikille voi olla mieliksi. Joskus on oltava ystävällisen kova ja sanottava stoppi tutkimuksille. Emme voi koko aikaa olla syöpää metsästämässä, ei kenenkään elämä ole sitä varten että koko ajan tarvitsee pelätä. On nautittava nykyhetkestä koska tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.

Pidän Somerosta, Somerniemestä, ihmisistä täällä. Olen kuullut hurjia juoruja ja kamalia tarinoita joita en tästä uinuvasta maalaiskylästä olisi uskonut. Tällä hetkellä asuisin hyvin mielelläni puolet vuodesta Somerniemellä ja puolet vuodesta Helsingissä.

Minun on vielä ehdittävä tosi paljon. On mentävä Somerniemen kirkkoon tutkimaan vanha ja uusi alttaritaulu. Itse asiassa molemmat ovat vanhoja - uusi on jotakuinkin minun ikäiseni. Mutta alttaritauluista oli muinoin kehittynyt huikea riita. Minut kastanut vanharovasti Sorsavirta oli ruustinnan kanssa paheksunut paljasrintaista riettaan oloista enkeliä ja teettänyt siveellisemmän taulun. Nehän on nähtävä. Uusi alttaritaulu ei viehättänyt muita kuin jo edesmenneitä ruustinnaa ja rovastia. Kivinavetassa Someron tuolla puolen on taidenäyttely jota en ole nähnyt. En ole käynyt Härkähovin seisovassa pöydässä enkä kuuluisassa Jussin baarissa lounaalla. Hevoset tulivat tänään laitumelta ja ratsastustunnit alkoivat. Mustikoitakin alkaa olla. Voi, voi. Aika loppuu kesken. Kesä loppuu kesken. Voisinpa jäädä Somerolle.

Mäntsälä kutsuu jo elokuun puolivälissä. Nyt se tuntuu ikävältä. Voisinpa jäädä Somerolle!