Voiko ihanampaa...!

Ihana kesäilta eilen! Makasin uudella laiturilla ja kuuntelin kesän ääniä. Vastarannalla oli perhe uimassa - vesi kantaa äänet hyvin. Iloisia ja onnellisia lasten ääniä. Kuin omat äänemme vuosien takaa kun uimme ja pulikoimme tässä samassa rannassa missä olen. Oma laituri on yksinäisellä paikalla, minut voi nähdä kaukaa vain hahmona. Kuulen vastarannalta autojen äänen ja se tuntuu hyvältä. En ole korvessa enkä yksin vaikka olen niin yksin ettei kukaan näe kuljenko vaatteissa vai vaatteitta. Luin auringossa Hesaria. Mikko soitti Intiasta. Oli pudonnut hevosen selästä ja tömäyttänyt itsensä pahan kerran ja tarvitsi ohjeita kaikkia mahdollisia kipulääkkeitä varten jotta voi lentää tuskatta Suomeen lomalle keskiviikkona.

Pulahtelin veteen, lekottelin laiturilla, pulahdin taas veteen. Menin ylös nikkaroimaan keittiöön hyttysverkon joka nyt on kuumuuden vuoksi tosi tarpeen vaikka itikoita onkin vähän tähän aikaan. Ilma oli seisova, pehmeä ja loppukesän kostea. Pyykkini ja mattoni eivät kyllä kuiva narulla mutta viis siitä.

Katsoin telkkarista Housen vanhan jakson jota yllättäen en ollut nähnyt ja menin taas rantaan. Ihmeellinen iltausva oli laskeutunut, oli hiljaista ja aivan tyyntä. Vastaranta oli vaaleanpunainen laskevan auringon pilkottaessa usvan takaa. Kuten lauluissakin lauletaan - metsässä ei liikahda lehtikään. Oli juuri sellainen hetki. Luonto odotti minusta yötä ja seuraavaa päivää, odottamiseen ei liittynyt mitään uhkaa kuten usein on - ukkonen, tyyntä myrskyn edellä. Oli vain rauhaa, kauneutta, kesän tuoksua.

Odotin keskiyöhö jotta sain Pialta viestin. Voi kyllä, Pia oli tullut Helsinkiin ja meni Josie-koiran luokse kotiin Töölöön.

Nyt on maailman kaunein aamu, aurinko paistaa ja on hellepäivä tulossa. Menen terveyskeskuksen vuodeosastolle tapaamaan sairautta ja kuolemaa. Mutta jotenkin, kuolema maalla ja Somerolla on arvokasta ja kaunista. Omaiset tulevat yhdessä hyvästelemään vainajansa, pesevät ja pukevat arkkuun. Vanhaan tapaan. Lauletaan virsi, luetaan rukous.

Elämän kiertokulku, vuoden kiertokulku. Nyt on kesä kauneimmillaan. Voiko ihanampaa olla?