Minullahan oli koko kahden vuoden täällä asuessamme viha-rakkaussuhde Manaukseen. Pidin maasta mutta usein vihasin Manausta. Kyse oli tietenkin samasta kuin Intiassa nyt - jollei ole mielekästä tekemistä, tekevä ihminen pitkästyy ja projisoi frustraationsa ympäristöön. Silti, kyllä Brasilia voittaa monessa suhteessa Intian, vaikkei mikään näin yksinkertaista ole enkä ryhdy tarkempiin analysointeihin. Minua vain viehättää dynaamisuus, ilo, laulu ja elämästä nauttiminen jonka todella voi yhdistää ahkeruuteen ja työntekoon. Eihän Brasilia mikään mañana-maa ole jossa laiskotellaan.
Täälläkin on köyhiä mutta ei niin ahdistavaa surkeutta kuin Intiassa. Ei tämäkään ole putipuhdas maa, mutta saasta ja törky ei kasaudu joka korttelissa silmien eteen. Ihmiset ovat puhtaita, YKSIKÄÄN BRASILIALAINEN EI HAISE HIELLE!!! En tiedä miten se on mahdollista, mutta näin se on. Slummeista lähdetään töihin raikkaina ehjissä silitetyissä puseroissa, hiukset puhtaina ja kynnet laitettuina. Ei ole salaisuus että brasilialaiset pitävät omia kansalaisiaan - etenkin etelän asukkaita - maailman kauneimpina. En ole laskenut kuinka monta Miss Universumia tai huippumallia Brasilia on tuottanut, mutta se ei ole pieni luku. Toki kaikki ei ole luonnonkaunista. Kosmeettinen kirurgia kukoistaa Brasiliassa ja täällä on maailman pätevimmät siihen erikoistuneet klinikat ja plastiikkakirurgit. Rintojen korjaukset, rasvaimut, hampaiden valkaisut ja oikomiset ovat arkipäivää.
Eipä muuta. Tänään on viimeinen päivä Manauksessa. Illalla menemme Mikon seuraajan Marcion ja hänen vaimonsa kanssa syömään kunnon aitobrasilialaiseen churrascariaan jossa tarjoilijat kiertävät lihakimpaleiden kanssa ja vuolevat siivuja lautaselle niin paljon kuin ruokailijan vatsa vetää. Gaucho'siin, paikkaan jossa kävimme usein kun asuimme täällä. Nostalgiaa.
Lento São Pauloon lähtee aamulla 6.50 joten herätys on aikaisin. Taas oli liian lyhyt aika! Ehkä on sittenkin tultava vielä uudemman kerran Manaukseen. Olihan aika Brasiliassa minulle monella tapaa merkittävä ja kaiken huipuksi, suureksi ilokseni, se portugalin kielikin hiljalleen muistui mieleen.
2 kommenttia:
"Distance makes the heart grow fonder" :) Brasilia ON kiva maa, minäkin kaipaan välillä Manaukseen.
meilläkin on coogeessa churrascaria.
Lähetä kommentti