Kirjastossa

Upea 9-kerroksinen Anna Centenary Library vihittiin käyttöön syyskuussa 2010. Se on yksi monista vielä vallassa olevan Chief Minister Karunanidhin aikaansaannoksista joilla lujitetaan tamilin kielen ja kulttuurin valtaa. Nykyisen hallituksen päämääränä on käsittääkseni ollut englannin kielen nujertaminen ja tamilin kielen kukoistus. Intian puhutuin kieli, Hindi, on Tamil Nadussa jollei nyt laissa kiellettyä niin ainakin poliittisesti erittäin epäkorrektia eikä sitä täällä käytetä lainkaan. Karunanidhin aikana on saatu suuria uudistuksia kielenhuollon suhteen. Englannin opetus on dramaattisesti vähentynyt ja katujen ja kauppojen englanninkieliset kyltit on lain voimalla saatu korjattua tamilinkielisiksi. Esimerkiksi Mehtan sairaalassa oli ongelma kun sairaalan ulkopuolella olevassa kyltissä piti ilmoittaa kahdella kielellä kaikki 28 erikoisalaa. Alunperin oli tarkoitus kirjata ne vain englanniksi. Ihmiset puhuvat tamilia, mutta kirjoitettu tamili on ihan toista ja sen ymmärtäminen on heikoilla. Tamilinkieliset sanat ovat valtavan pitkiä ja tamiliaakkosilla kirjoitettuna ne pitenevät entisestään joten Mehtan sairaalan kyltit on nyt tupattu täyteen sellaista piperrystä ettei kukaan normaalinäköinen voi niitä lukea.

Sivuhuomiona mainittakoon että poliitikkojen lapset käyvät englanninkielisiä kouluja koska englanti joka tapauksessa on uran kannalta tamilia tärkeämpi.

Pääministeri Karunanidhi tutustumassa kirjastoon. Karunandhi on 87-vuotias ja liikkuu pyörätuolilla. Huolimatta vaikeista iänmukaisista sairauksista, Karunanidhi teki juuri näyttävän vaalikampanjan ja odottaa saavansa jatkomandaatin seuraaviksi vuosiksi.

Kirjastossa on paljon tamilinkielistä kirjallisuutta sekä muita dravidiaanisia kieliä kuten Keralassa puhuttu malyalam, Andhra Pradeshin Telugu ja Karnatakan kannada. On myös osasto jossa on englanninkielistä kirjallisuutta. Vaikka kirjasto avattiin jo syyskuun puolivälissä, se ei nyt huhtikuun loppupuolella ole vielä valmis. Kaksi ylintä kerrosta on betoniasteella eikä mitään viimeistelyjä muutenkaan ole tehty. Luentosaleja rakennetaan. Sen vuoksi kirjastossa tarvittiin paljon vartijoita joka kerrokseen kertomaan vierailijoille minne ei saa mennä. Seisoin toisen kerroksen lasisen kaiteen vieressä ihailemassa miltei valmista juhlavaa ala-aulaa kun minut tultiin häätämään pois. Käsitin ettei kaide kestä nojailua. Se on huono juttu koska kaikki yhdeksän kerrosta aukeavat tähän samaan ala-aulaan. Jos kaiteita ei saada turvallisiksi, ala-aulaan mätkähtää paljon ruumiita tai sitten on vain lisättävä vartijoiden määrää.

Lehtienlukusalissa oli myös englanninkielisiä lehtiä ja otin jonkun brittiläisen naisten viikkolehden lukeakseni. Ilma oli aika raskas hengittää, ilmastointi ei toiminut muttei myöskään ilmanvaihto. Vaikka sali oli suuri ja avara, ilma oli paksua ja rakennuspölyistä. Istuin lukemaan lehteäni mutta minut, yksinäinen nainen, ohjattiin naisten nurkkaukseen. Intiassa tarvitaan näitä "Women only"-paikkoja ihan turvallisuuden takia. En enää ole nuori ja sievä joten en ole pelännyt olevani ensisijainen raiskauksen kohde, mutta siirryin kuitenkin naisten nurkkaan. Sinne ei ylettynyt lainkaan raikasta ilmaa ja nukahdin heti.

Kirjastossa käytännössä kaikki lukivat oppikirjoja. En ymmärrä miten he saattoivat pysyä hereillä. Kunnioitan intialaisia tämän vuoksi, minusta ei olisi Anna Centenary Libraryssa opiskelevaksi.

Kirjastoon ei saa tulla kassin tai repun kanssa. Jouduin jättämään käsilaukkuni autoon. Opiskelijat kantavat kirjat, vihot ja kännykän kädessään. Luulen että heidän on hyvin hankalaa tulla vaikkapa bussilla kirjastoon ilman reppua, mutta mitäpä ei tekisi että Chennai olisi turvallinen. Ulko-ovella on turvamiehet, jokainen kirjoittaa nimensä vihkoon ja kuljetaan metallinpaljastimen läpi joka piippaa kaikilla. Miehet kopeloitiin mutta naisiinhan ei täällä saa kajota joten sarin alle voi hyvin piillottaa vaikka millaisen pommivyön. Niin se Rajiv Gandhikin murhattiin aivan Mikon tehtaan lähellä Sriperumbudurissa 1991. Gandhin jalkoja suutelemaan tullut nainen laukaisi sarin alle kätketyn pommivyönsä ja räjäytti itsensä, Gandhin ja kymmeniä muita.

Suoraan sanottuna en ymmärrä miksi kirjasto avattiin syysykuussa kun se ei vieläkään ole valmis. Luulen ettei se koskaan valmistukaan sellaiseksi että viimeistelyt olisi tehty. Täällä oli juuri vaalit ja tulokset tulevat toukokuun puolivälissä. Kaikki uumoilevat Karunanidhin ajan päättyvän eikä seuraajia ehkä kiinnosta hänen projektien loppuun saattaminen.

Kutsumme pääministeriä Isä Aurinkoiseksi koska tämä on se ilme jonka hän haluaa näyttää kaikissa virallisissa kuvissa. Sen lisäksi hänen poikansa, varapääministeri, on nimeltään Stalin, joka kenties jonkin verran vaikutti lempinimen keksimiseen.