En malttanut olla menemättä uudestaan Express Avenuen ostoskeskukseen katsomaan ihmisiä liukuportaissa. Maksan parkkihallipysäköinnistä yhtä paljon kuin kahvista, eli koko huvista yhteensä 2 euroa 10 senttiä mikä on Chennaissa tosi paljon, mutta käynti on joka sentin arvoinen.
Asetun isoimman mahdollisimman kahvin kanssa Gloria Jeans Cafen takimmaisiin pöytiin, kasvot liukuportaisiin päin ja katson lumoutuneena ihmisiä. Osalla koululaisista on kesäloma ja ostoskeskukseen on ehtinyt keskellä arkipäivää kokonaisia perheitä ihmettelemään liukuportaita.
Teini-ikäiset pojat ovat rohkeita ja vetävät nauraen vastustelevan äitinsä liukuportaisiin, ylös ja alas, ylös ja alas. Äiti pelkää sarinsa helmoja, pelkää astua liikkuvalle portaalle, mutta pojat vetävät molemmista käsivarsista. Pikkusiskot kikattavat varautuneesti ja astuvat varovaisesti, isät polkaisevat korostetun reippaasti portaisiin. Ylös, alas, ylös, alas. Viime kerralla tätä ylös-alas-menoa ei harrastettu. Vaikka kasvoissa on naurun takana pelkoa ja jännittyneisyyttä, kaikki näyttävät onnellisilta.
Stockalla on varmaan ollut koko elämäni ajan liukuportaat, eikä niistä ole jäänyt mitään muistoa. Sen sijaan muistan ihmeellisenä uniformuasuiset hissitytöt joita Stockalla oli vielä varhaisessa lapsuudessani. Mutta erityisen lämpimästi muistan niitä kesäiltoja jolloin sain pukea päälleni juuri silitetyt, vielä pesusta kosteat puhtaat James-farmarit, punaiset froteesukat ja valkoiset tennistossut ja lähdimme koko perhe Töölön puistoon, sinne missä oli se karuselli jolle annettiin juosten vauhtia ja hypättiin hurjaan kyytiin. Siinä hyrrässä tuli aina paha olo, mutta muistan ne puistoretket vielä hauskempina kuin Linnanmäen.
Toivon että intialaiset perheet kokevat jotain samaa liukuportaissa kuin minä Töölön puiston juoksukarusellissa. Ja olen varma että 60-luvulla puistoon ja karuselliin tottuneet töölöläiset katsoivat meitä - vähän normaalia parempiin vaatteisiin pukeutuneita Töölööseen tulleita haagalaisia - ihan samalla tavalla kuin minä katsoin nyt liukuportaissa leikkiviä perheitä.
5 kommenttia:
KIva blogi, vei ajatukset edes hetkeksi vaalituloksesta.
Ehkä haagalaislapsilla oli sittenkin jotkut asiat paremmin kuin lauttasaarelaisilla. Meid'n piti mennä Hankoon asti sellaisessa karusellissa pyörimään.
Tervehdys Intiaan ja kiitos aina yhtä mielenkiintoisista blogeista!
Itse taisin olla hyväosainen jo lapsena, me käytiin pihakavereiden kanssa Karusellipuistossa (niin sitä 50-luvulla kutsuttiin) useamman kerran viikossa. Hauska kuulla, että olet Pirkko sinäkin siinä pyörinyt. Anu
Meikäläiset tulivat Veitsiluodosta asti - Hissitytöt, Rullarappuset (ei ne ennen olleet liukuportaita)
ja Uimahalli olivat Helsingin ihmeistä parhaat, Uimahalli kuitenkin numero yksi.
Syntyperäinen töölöläinen tietää nimenkin, Karusellipuisto. Kiitos Anu!
Lauttasaaresta pitää kiertää Töölöön joten kai Hanko on helpommin saavutettavissa? Haagasta Töölön ohi kulkee aina kun menee bussilla keskustaan.
Rullarappuset oli 60-luvulla rullaportaat, nyt kai liukuportaat on oikea nimitys, niin se kieli kehittyy. 60-luvun haagalaislapselle Yrjönkadun uimahalli oli kalsea ja pelottava paikka jonne vietiin kansakoululaiset palelemaan ja mekin jotka osasimme uida, pelkäsimme että uimme tai sukellamme väärin.
Eiko ne olleet rullaportaita viela 90-luvullakin?
Lähetä kommentti