perjantai 15. lokakuuta 2010

Kaupankäyntiä

Useimpia lukijoitani jäi varmasti askarruttamaan käytöstä poistetun tavaran myyntihinta johon viittasin edellisessä blogissani.

  1. Myymällä kuukauden The Hindut sain 50 sentin tulonlisän.
  2. Jätepaperinkerääjä osti himoitsemansa antiikkisen, massiivisen ja taatusti toimimattoman kaivon pumppumoottorin 8 eurolla. Minä olin arvioinut hinnaksi 1 euroa. Hyvä että pyysin Jantua pyytämään ostotarjousta.
  3. Kahtia haljenneen kirjoituspöydän metallijalat osoittautuivat halutuiksi. Paperinkerääjä, vartija Jantu ja autonkuljettaja Prabha olivat kaikki valmiita ostamaan jalat käypään hintaan joka paperinkerääjän asiantuntemuksella asetettiin 20 rupiaan per jalka (30 senttiä). Olimme pitäneet K-Raudasta ostettuja pöydän jalkoja tavallisina pöytälevyyn ruuvattavina alumiinijalkoina, mutta paperinkerääjän magneettitutkimuksen perusteella todettiin että jossain on oltava rautaa joka teki jaloista arvokkaammat. Mikon vanhan kirjoituspöydän jalkojen uusi onnellinen omistaja on nyt Prabha joka osti kaikki neljä jalkaa yhteishintaan 1,20 euroa. Ja minä kun olisin antanut 25 sentillä koko setin!

En ihan pääse lääkärin palkoille myymällä rikki mennyttä tai tarpeetonta tavaraa Intiassa, mutta onhan tämä tyhjää parempi. Mikko antanee talouspäällikkönsä pohtia miten vuokratalomme irtaimistoon alunperin kuuluneen rikkoutuneen moottorin myyntihinta tilitetään. Salcomp osti aikoinaan uuden pumpun joka tulee jäämään taloon joten vuokranantaja vain hyötyy meistä.

Kunhan poistumme Intiasta ja tehtaalle tulee paikallinen johtaja, luulen että siellä moni huokaisee helpotuksesta.

Ei kommentteja: