Jätesota

“Madam, naapurissa asuva poliisipäällikkö sanoi laittavansa Jantun vankilaan!”

Joka päivä kiitän menneisyyttäni terveyskeskuslääkärinä. Kuten Intiassa kotona, töissä terveyskeskuksessakaan ei yksikään päivä ole samanlainen eikä ikinä voinut tietää minkä ongelman kanssa potilas poukahtaa sisään ja vaatii ratkaisua. Kun joku palvelijoistamme poukahtaa eteeni, kyseessä on aina ongelma.

Asumme omakotitalossa jonka tonttia ympäröi muurattu aita. Aita on korkeampi kuin minä eikä sen yli näe kukaan. Aidan ja kotikatumme välissä on puolen metrin kaistale jossa kasvaa rykelmä bambuja ja Moorthyn istuttamia helppohoitoisia kasveja. Olen ollut tosi tiukka siitä että katu on talomme kohdalta siisti. Roskia ei heitetä. Jos muovipulloja on lojunut kadulla, olen komentanut vartijat keräämään ne pois. Puutarhastamme siivotut oksat ja lehdet pitää toimittaa pikaisesti pois. Mitään ei saa mädäntyä talomme edessä.

Joten olin tuohtunut kuultuani Anithan pitkän selostuksen talomme nurkalta kerätystä roskakasasta. Anitha – siis minä - oli joutunut maksamaan siivouksesta. “200 rupees for dustmen!”. Jätteet eivät olleet meidän vaan ne oli kuulema kärrätty poliisipäällikön talosta joka on meidän takana, kirvesvarsitontilla. Jantu oli ilmeisesti käynyt sanasotaa roskien kantajan kanssa, vaikka en ole varma että itse poliisipäällikkö olisi tullut vartijamme kanssa riitelemään. Mutta koska kyseessä on Chennain ylin poliisiviranomainen, varmasti joku hänen kotiapulaisistakin voi katsoa olevansa oikeutettu uhkailemaan Jantua vankilalla.

Sillä hetkellä poliisin taloon vievän kujan pää tonttimme nurkalla oli siis siistitty. Mutta viikonloppuna kulmilla oli taas läjä roskia, roskapusseja ja puutarharoskaa. Hain kameran ja pyysin Mikon katsomaan millaisia naapureita meillä on. Vinosti vastapäätä olevan supersiistin talon vanhahko pariskunta oli lähdössä ulos. Mikko vilkaisi roskakasaa ja kääntyi päättäväisesti marssimaan kohti haurasta vanhempaa herrasmiestä. Huusin Mikolle “nuo on viattomia!!!”. Mikko on yleensä rauhallinen mutta polttaa joskus yllättäen pahasti päreensä jolloin saattaa haukkua väärää puuta tai viatonta herrasmiestä.

Joten Mikko päätyi vain keskustelemaan roskakasastamme ja siitä miten se saattaa siinä olla. Minä vielä lirkutin varmistaakseni ettemme ole heitä syyttämässä mistään että “olen aina ihaillut kuinka kaunis teidän talonne on ja edustakin niin puhdas”. Jälkeenpäin ajatellen valitsin sanani täsmälleen väärin, mutta naapurimme olivat sivistyneitä ja ystävällisiä ihmisiä ja halusivat auttaa. Että pitäisi soittaa korporaatiolle ja jättää valitus että roskien keruu ontuu.

Olimme kuitenkin niin täynnä pyhää vihaa että kuvasimme roskaläjää eri kulmista kahdella kameralla ja pohdimme mitä tehdä. Syöksyäkö suoraan poliisin pakeille vai kirjoittaa ilkeä kirje.

Emme ole koskaan tavanneet takapihanaapuriamme, ja se että kaksi vuotta tässä asuttuamme tunkeudumme poliisipäällikön pihaan ja kerromme ettemme pidä siitä että he roskaavat meidän talonkulmamme niin että rotat juoksevat villinä, ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Etenkin kun palveluskuntamme selityksistä ei oikein saanut tolkkua emmekä loppujen lopuksi tienneet mistä on kyse, muuta kuin että talomme edessä kadulla on kotitalousroskia. Joten Mikko otti asian puheeksi töissä johtoryhmänsä kanssa. Mikä on intialainen tapa hoitaa tällainen ongelma?

Jätesodan strategia:

1.Tilannetta seurataan. Jos tulee uusia roskakasoja, ne dokumentoidaan valokuvin.

2. Tämän jälkeen aitaamme laitetaan kyltti “Do not litter” tai “litter-free zone”. Tällaisia näkee aika usein ja niiden edessä on aina hirveä roskakasa. Se ei vaikuta tehokkaalta konstilta, mutta etenemme intialaiseen tapaan.

3. Aina uusien roskien kasauduttua nurkillemme otamme valokuvan todistusaineistoksi.

4. Roskaamisesta tehdään kirjallinen ilmoitus korporaatiolle, jonka velvollisuus on pitää katu siistinä.

5. Korporaatio selvittää roskien alkuperän ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin.

Olemme vielä ykkösvaiheessa eli dokumentoimme valokuvin kertyviä jätteitä. Ongelmaksi voi myöhemmin muodostua se että epäilyksenalainen naapurimme on Chennain ylin poliisiviranomainen, itsekin siis korporaation palveluksessa. Chennai Corporation kun on jotakuinkin sama kuin Chennain kaupunki.