Moorthy, puutarhuri, joutui luopumaan pihamme hyttysmyrkytyksestä kun vartijat ottivat suihkutuksen huolehtiakseen. Se oli Jantun idea. Jantu sanoi että on tylsää istua talon nurkalla eikä tehdä mitään, hän spreijaa vaikka ilmaiseksi pihamme saadakseen tehdä jotain. Spreijaus hoituu puolessatoista tunnissa ja se tehdään kaksi kertaa viikossa. En ole tutkinut kuinka vaarallista hermomyrkkyä levitämme ympärillemme, mutta muutakaan ei täällä ole tarjolla. Babu ne ruiskut ja litkut ja myrkyt osti ja sanoi kuten täällä aina sanotaan “madam, this best. Best medicine”
En ole oppinut luontevasti käyttämään hyttysmyrkystä sanaa “medicine”. Mutta “poison” ei mene läpi ainakaan meidän palveluskuntamme keskuudessa. Alkukuukausina Intiassa tämä aiheutti minulle paljon hämmennystä. Hyttysiä hoidetaan? Hyttysten puremiin tarvitaan lääkitystä? Kunnes tajusin että erilaiset myrkyt ovat kansankielellä “medicine”. Rat medicine, mouse medicine, ant medicine, mosquito medicine. Tämän vuoksi voin olla helpottunut että lääkärit Chennaissa hoitavat useimmat potilaat erilaisin injektioin eivätkä hevillä suosittele pillereitä joita kutsutaan myös sanalla “medicine”.
Kun Moorthy hyttysmyrkytti pihamme, maksoimme 700 rupiaa per kerta (10 euroa). Hinnan nosti korkeaksi se että kyseessä oli Moorthyn hankkimat myrkyt ja Moorthy sipsutteli paikalle hoitamaan hommat. Moorthyn ekologisen käsityksen mukaan suihkutus kerran viikossa riitti, joten maksoimme hänelle 2800 rupiaa kuussa. Kun hankimme omat vehkeet, kuulin Anithan laskeskelevan rupian kiilto silmissään kuinka paljon vartijat tienaavat ekstraa – 700 rupiaa per kerta. Anithalla on ymmärrettävää lojaalisuutta vartijoita kohtaan koska juoksuttaa heitä maidon ostoon, vesipönttöjen kantoon, ylähyllyjen puhdistukseen ja vähän mihin vain. Varmistimme Victorilta – meidän ostamat litkut ja myrkyt ja vartijat tekevät homman aikana jolloin heille maksetaan vartijan kuukausipalkkaa; sopiva palkkio olisi parisataa rupiaa kuukaudessa molemmille. Ei siis tuhansia. Silti, kun vartijan palkka on alle 6000 rupiaa, minun maksama 500 rupiaa (8 euroa)/kk on valtava palkanlisä. Maksan yläkanttiin koska olen tällainen länsimaalainen hölmö.
Toissailtana vartijoiden vuoron vaihdon aikaan ovikello soi. Ovella oli Jantu ja Supervor, vartijat. Minun luokse tullaan aina delegaationa. Jantu, joka on oppinut puhumaan varsin hyvää englantia puhui ja Supervor, joka ei käsittääkseni puhu muuta kuin orissaa jota kukaan muu täällä ei osaa, ynähteli vieressä. Intialaisten kunniaksi on sanottava että he ovat perinpohjaisia eivätkä häpeä huonoa kielitaitoa. Täällä annettaan aina pitkä selostus yksinkertaisistakin asioista. Tai olisiko niin että yksinkertaisistakin asioista tehdään monimutkaisia? Illan kuuma puheenaihe oli että moskiittolääkettä riittää vain yhteen hoitokertaan ja Babu ostaisi lisää jos saa rahaa. “Madam, Babu buy tomorrow medicine?”. Ehdotin Jantulle että jospa hän kipaisee lähikauppaan ostamaan rohdot, mutta ei, se on Babu. Babulla on tehtaan lähellä paikka josta saa parhaat lääkkeet. Ihan kuten Anithallakin on kirkkonsa vieressä hedelmäkoju josta saa parhaat hedelmät. Sieltä meillekin raahataan mauttomat papayat ja vihreät appelsiinit koska sen lisäksi että ne ovat Anithan mukaan parhaita, ne ovat myös “less costly”. Minusta halvalla ei saa hyvää ja sen todistaa jo nuo kirkon kelvottomat hedelmät.
Laitoin 1000 rupiaa esille eteiseen ja siihen Mikolle ison lapun jossa luki “BABU / MOSQUITO MEDICINE”. Kun Mikko aamulla lähti Babun kyytiin töihin ja avasi oven, hyökkäsi Supervor viivana kysymään “mosquito medicine?”. Mikolla oli rahat ja lappu jo valmiina kädessään. Hoidimme homman sulavasti, Babu osti myrkyt, vartijat varmistivat 500 rupian kuukausittaisen lisäansionsa ja meillä on toivon mukaan vähemmän hyttysiä kotona ja pihalla kuin olisi ilman myrkytystä. Ja toivon mukaan myrkky on enemmän lääkettä kuin myrkkyä ettemme jatkuvasti elä tavattoman tappavan kemikaalipilven sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti