Pia siis lähti tänään. Tunnelmiin sopivasti tänään on ollut koko päivän synkkää ja sateista, kaipaamme takkaa.
Ei ihme, että tunnelmat ovat apeat ja talo tuntuu tyhjältä. Vietimme Pian kanssa niin tiivistä yhdessäoloa toukokuun lopusta aina elokuun loppupuolelle, paria päivää alle kolme kuukautta. Tilastoja (mistähän Ilkka on perinyt kiinnostuksensa tilastotieteeseen):
86 yhteistä päivää, joista
7 Montrealissa,
10 purjehtimassa,
16 matkoilla (Mysoressa, Sri Lankassa, Rajasthanissa, Singaporessa, Hongkongissa, Macaossa, Kiinassa) ja
loput Chennaissa ja Helsingissä.
Ehdittiin nähdä ja kokea yhdessä paljon, mutta paljon jäi vielä tekemättä. Muusta Intiasta puhumattakaan edes Chennaissa emme ehtineet moneen “pakolliseen” kohteeseen: ei Mount Thomasille, ei Ideal Beachille, ei Fisherman’s Coveen, ei Kipling Cafeen, ei Teosofisen seuran puistoon… Mutta eipä kolmeen kuukauteen mahtunutkaan kuin 7 viikonloppupäivää Chennaissa ja Chennain seudulla.
Tämä kesä jää varmasti erääksi kaikkein hienoimmista kesistä elämässämme. On aivan ainutlaatuisen hienoa saada viettää niin paljon, niin tiivistä yhteistä aikaa aikuisen lapsensa kanssa.
Kiitos Pia, että annoit meille kesäsi!
2 kommenttia:
Pakko myöntää, että siinä vaiheessa kun tajusin, että tulisin viettämään 3 kuukautta vanhempien kanssa, aloin vähän huolestua. Kotioloissa voi olla että tämä olisikin tuottanut ongelmia, mutta tänä kesänä en kyllästynyt teihin edes sen vertaa, että olisin mennyt viettämään illan omaan makuuhuoneeseen kertaakaan. Osa syystä oli varmaan se, että kaikki mitä tehtiin oli enemmän tai vähemmän jännittävää/hauskaa/uutta mulle. Mukaan lukien uiminen, erinäisissä paikoissa syöminen, huiviostokset, ratsastus, ja jopa autossa istuminen. Puhumattakaan matkoista. Sen lisäksi tietysti tiesin, että kesä on rajallinen, ja pitää ottaa kaikki irti kun vielä ehtii.
Mutta kyllä minä muutenkin nautin teidän kanssa olemisesta. Silloin kun asuu vanhempien kanssa nuorena, se on arkea eikä sitä osaa ihan arvostaa. Samoin tuntuu että kaverit, jotka asuvat lähellä vanhempia ei niitä juurikaan kaipaa. Sen sijaan kun asuu kaukana ja vanhempien näkeminen on rajoitettua, on kaikki yhdessä vietetty aika todella arvokasta.
Kyllähän se vaikuttaa olemiseen ja tekemisiin kun tietää asuvansa suurimman osan vuotta ihan eri puolella maapalloa.
Minäkin olin kuvitellut että käytät mukavaa makuuhuonettasi useimmat illat ja nautit rauhasta ja olen iloinen kun viihdyttiin niin leppoisasti yhdessä silloinkin kun ei erityisiä tehty. Olet varmaan oikeassa että ne tavallisetkin tekemisemme oli uusia ja taatusti uusissa paikoissa. Olen monta kertaa todennut että arki on jännintä, vaikka nyt tehtiinkin tosi eksoottisia juttuja paljon.
Lähetä kommentti