Lento meni hyvin ja meita oltiin vastassa kentalla ja nuokuimme autossa pimeata autiota maastoa ihmetellen. Missa on kaikki ihmiset ja kylat? Voiko Intiassa olla kolkka joka on harvaan asuttu? Highway oli uusi, kaksikaistainen molempiin suuntiin. Ulkokaistaa joka rajoittui kallioleikkauksen alle ei voinut ajaa koska hauraasta kalliosta sateen mukana vyöryvät teravat lohkareet kattoivat kaistan. Joskus ne levisivat sisäkaistallekin kuten silloin kun ajoimme kahdeksaakymppia niiden päälle. Rengas puhki. Takana tuleva auto pysähtyi auttamaan renkaan vaihdossa. Oli aivan pimeaa, kukaan viidestä miehesta ei puhunut englantia. Yksi miehistä halusi jutella ulkomaalaisten kanssa ja käsitimme että hän kertoi alueen olevan vaarallista, roistoja ja pahoja miehia liikkeellä, vievät rahat ja kännykat. Ilmeisesti kuitenkin säästävät hengen.
Renkaanvaihtoa Rajasthanin yössäRengas vaihtui, kännykät ja rahat olivat tallessa, iloisesti vilkutettiin kiitokset ja jatkettiin pimeää taivalta. Tuli kylä, pienempi kylä, asfalttitie vaihtui kapeaksi hiekkatieksi. Ei vaikuta lupaavalta. Pilkkopimeää ja missä oikein olemme!!??
Saavuimme Kortaan, maataloon. Nirbhay, isäntämme oli vastassa. Hevoset hirnahtelivat ja lauma palvelijamiehiä kiirehti kantamaan tavaramme vierastaloihin joihin asetuimme. Tämä oli "Out of Africa" eikä paimentolaiskylä! Pia sai oman talonsa, ilmastoinnit, täydelliset kylpyhuoneet, kodikkaat tilavat huoneet! Täydellinen illallinen oli katettu pihan katoksen alle, söimme herkullisen rajasthanilaisen aterian jota kokki itse tarjoili. Kokki, Dilip, työskentelee paikallisessa Taj-hotellissa mutta tulee Nirbhayn vieraita ruokkimaan aina kun vieraita on. Seuraavat vieraat ovat tulossa syyskuun puolivälissä, nyt ei ole sesonki. On vielä liian kuuma.
Alkuvaikutelma oli hyvä. Nukahdimme tyytyväisinä pitkän matkapäivän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti