En ole ehtinyt kirjoittaa Rajasthanin matkasta kun on jo uusi matka edessä. Rajasthan ei tuonut sellaista haltioitumista ja onnen tunnetta kuin Sri Lanka, joten kirjoittaminenkaan ei luonnistu ihan itsestään. Intia on aina sen verran vaikea paikka ettei niin yksinkertainen juttu kuin blogikaan synny helposti. En ollenkaan tarkoita etteikö Rajasthanin matka olisi ollut onnistunut tai että se olisi ollut pettymys, mutta se vaatii miettimistä ja asioiden jäsentelyä. Kaikki oli hienosti järjestettyä, majoituksemme erinomainen, ruoka hyvää, jopa ihmiset ystävällisiä, mikä minusta on harvinaista pohjois-Intiassa. Se oli kuitenkin täydellistä maaseutua ja sellaisenaan eristäytynyttä, vanhanaikaista ja konservatiivista jopa Chennaista tulevalle. Kuin olisi tehnyt aikamatkaa feodaaliherrojen aikakaudelle. Eli kirjoitan joskus toiste Rajasthanista.
Tänä iltana lähdemme Singaporeen, sieltä Hongkongiin, sieltä Schenzheniin jonne Mikolla on työmatka. Pysähtelemme vain matkan varrella katsomassa paikkoja. Kun Mikko on Kiinan tehtaalla, me voimme Pian kanssa ottaa Schenzhenistä - tai pikemminkin Shekousta (vaikka tuskin tämä täsmennys kenellekään mitään sanoo) - lautan Macaoon. Macao, Shekou ja Hongkong ovat kaikki tunnin lauttamatkan päässä toisistaan ja matkustaminen niiden välillä on yksinkertaista. Honkong on hieno ja moderni, Shekou on kuulemma edellisestä käynnistäni vuonna 2007 muuttunut huikeasti parempaan suuntaan kuten kaikki suuret Kiinan kaupungit, ja Macao on Aasian peli- ja kasinokeskus, saari joka on aiemmin kuulunut Portugalille mutta jossa ei portugalia ole enää lainkaan soveliasta edes yrittää puhua. Tämän opimme edellisellä matkallamme kun saimme riittävästi kylmiä katseita kun huudahtelimme iloisia portugalinkielisiä tervehdyksiä immigraatiovirkailijoille "Bom Dia!", "Tu do bem?", "Obrigada, senhora!". Eli vain englantia, kiitos, jollei kiinan kieli luista.
Kurjaa kyllä, Pia on taas sairas. Lievästi kuumeinen ja kuumuudessa alkaa herkästi heikottaa. Kävimme kyllä tänä aamuna seuraamassa Little Lamb Schoolin itsenäisyyspäivän juhlaa puolentoista tunnin ajan, mutta nyt Pia jo nukkuu taas kotona ibuprofeiinit otettuaan. Singaporessa kuumuuden lisäksi kosteus on hurja eikä Hongkongkaan ole viileä paikka tähän aikaan vuodesta. Voi meidän lastamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti