En ole koskaan erityisemmin pitänyt puista ja etenkään niiden tuomasta varjosta. Syynä on varmaan se että olen asunut miellyttävästi Suomessa jossa ei ole suurempia ekokatastrofeja ja asiat ovat muutenkin olleet koko elämäni ajan varsin hyvin. Kaikille on ruokaa ja katto pään päällä. Aina voi tietysti valittaa, mutta kaikenkaikkiaan elämä Suomessa on hyvää. Joten olen rauhassa voinut paheksuen pauhata kuinka Niittykummussa männyt estivät auringonpaisteen parvekkeelleni tai Oinasjärven niemi on muuttunut varjoisaksi pöheiköksi.
Nyt asun maassa jossa metsät on hakattu eikä uusia ole istutettu. Sadetta on pari kuukautta vuodessa, loput 10 kuukautta on paahtavaa kuivaa kuumuutta. Pohjavesi laskee laskemistaan, kaivot kuivuvat, maanviljely on mahdotonta ja nälänhätä ilmeinen. Näen päivittäin kurjia, nälkiintyneitä ihmisiä, sellaisia joita en ikinä ole tavannut Suomessa.
Pohdiskelin joku päivä kuinka terveyskeskuksessa olen antanut neuvoja kuumeisen ja ripuloivan lapsen vanhemmille “nesteytä, anna vettä, maitoa, mitä vain mitä lapsi suostuu juomaan”. En tiedä mitä Kancheepuramin maaseudulla sanoisin vastaavassa tilanteessa rutiköyhille vanhemmille joiden kylässä ei ole puhdasta vettä vaan juomavesi kannetaan matkojen takaa. Kraanasta valuva puhdas vesi on aikamoinen ihme. Chennaissa kraanavetemme ei todellakaan ole juomakelpoista, ei edes hampaidenpesukelpoista, mutta se on silti puhtaampaa kuin monen juomavesi.
Kaivossa on vettä!!
Kävin Arapedun kylässä tutustumassa Hand in Handin kasteluprojektiin, watershed, vedenjakajasysteemiin joka on aloitettu vuonna 2007 Nabard’in tuella (Indian National Bank for Agriculture and Rural Development).
Arapedussa lehmätkin ovat laihoja ja ainoa mikä kasvoi, oli kitulias chili.
Maanviljely oli alueelta oikeastaan jo kadonnut. Maa ei tuottanut mitään ja kylien miehet lähtivät toisiin osavaltioihin sokeriruokopelloille tai muihin alipalkattuihin töihin. Ja silti yksi ratkaisu tai ainakin suuri apu ongelmiin on valtavan yksinkertainen: Kanavoidaan sadevesi kerääntymään sopiviin paikkoihin joihin kaivetaan altaat, pengerretään ja erotetaan peltotilkut kaivetuilla puroilla joihin vesi ohjautuu, padotaan sopivasti niin vesi pysyy altaassa jopa 8 kuukautta. Koko homma oli niin alkeellisen näköistä että ihmettelin miksei kyläläiset ole tehneet ojitusta jo aikaisemmin? Eikö jokainen ole lapsena rakentanut patoja ja leikkinyt puroleikkejä? Ihan sama idea tässäkin oli, suuremmassa mittakaavassa vain.
Kunhan monsuunisateet tulevat lokakuun lopussa, tämäkin allas täyttyy vedellä. Lapset voivat uida, naiset pestä pyykit, ja ojia pitkin vesi riittää peltotilkuille seuraavat kahdeksan kuukautta.
Tämä kylä muutti viiden kilometrin päästä nykyiseen paikkaan kun saatiin alueelle vettä. Mies ei ole kyläläisiä vaan on Hand in Handin vesiprojektissa työssä.
No, eihän kastelukanavien paikkoja ole ihan yksiselitteistä määrittää eikä altaan optimaalista kohtaa välttämättä jokainen löydä eikä rutiköyhien kyläläisten ole helppo käsin kaivaa altaita ja ojia. Olen aiemminkin maininnut kuinka työkalut Intiassa ovat aarteita. Meidän alueella katu on puoliksi avattu laajakaistakaapeleiden kaivamista varten. Tämä on niin Intiaa – toiset kaipaavat yhä parempia ja nopeampia internetyhtyksiä jota varten toiset kaapivat kolmen metrin syvyisiä väyliä kullanhuuhdontavaskoolin näköisillä lautasilla. Ei kaivinkoneilla eikä edes lapioilla. Vaskooleilla. High-tech ja low-tech. Intialla on oma avaruusohjelma ja on aivan luonnollista että intialaiset kartoittavat kuun pinnan yksityiskohtia. Yhtä luonnollista on että pohjavesi hupenee ja juomavedestä on puutetta, että tavaroita kuljetetaan vesipuhvelin vetämillä kärryillä, että maata kuokitaan selkä köyryssä pienellä kuokalla, että sariin pukeutuneet paljasjalkaiset naiset lakaisetvat kadut luudillaan joka taas selittää sen miksi kadut eivät ole puhtaita. Ihmeellinen Intia.
4 kommenttia:
Onko se myös vähän turhauttava eikä vain ihmeellinen? Oliko se kaivokuva teidän omasta puutarha- kaivostanne siis? Onko se valmis?
Terveisiä teille myös Puffan 90-vuotispäivän johdosta. Oltiin Leenan kanssa haudalla - Leenalla itse poimittuja kieloja ja lemmikkejä lasipurkissa, hyvin suloista, ja Carouselissa muistelu-
kahveilla.
"Mikko" kirjoittanut?
Ihmeellistä kyllä se miten niin perusjuttu kuin vesi, eikä edes juomakelpoinen vesi, vaan kasteluvesi, voi olla harvinaista ja luksusta joissain päin maailmaa.
Köyhyyden poistaminen, lapsityövoiman poistaminen, ympäristön parantaminen ihmisille elinkelpoiseksi, tarjoaminen ihmisille koulutus ja työ jolla voi elättää perheensä on vain aikaa vievää. Kun puhutaan köyhimmistä köyhistä, niistä joilla ei ole yhtään mitään, se ei ole turhauttavaa. Kun puhutaan Intian avaruusohjelman kehittämisen tärkeydestä, se turhauttaa. Jos pohja ei ole kunnossa, pintaa on turha kullata koska systeemi romahtaa. Kehitysmaata on vaikea ymmärtää vaikka täällä asuu. Pia voi kertoa yksinkertaisista ratkaisuista millä ympäristölle voidaan tehdä paljon. Minä olen enemmän lapsityövoiman poistamisessa ja peruskoulutuksen parissa. Siis yksinkertaisesti sitä että lapset menee kouluun eikä ole palkkaorjuudessa perheensä kanssa tiiliä tekemässä tai tai penkomassa roskien joukosta käyttökelpoista kamaa myytäväksi.
Kaivokuva oli maaseudun kaivo, ei meidän. Kylän ainoa vesi tällä hetkellä.
Ai niin, kun kirjoitan Windows Live Writerilla, siihen tulee mikon nimi koska Mikko laittoi sen uuteen koneeseeni. En koskaan huomaa korjata sitä.
Joo, maailman hyvinvointi on jakautunut aika eriarvoisesti. Täytyy vaan olla tyytyväinen kun voi olla näin etuoikeutettu ja mikä tärkeintä muistaa, meillä on oikeus murehtia omia murheita ilman huonoa omaatuntoa. Se että jolla on vielä kurjempaa, ei vähennä yhtään omaa satunnaista kurjuuttamme.
Lähetä kommentti