Kommentoidessani Pian blogia löysin itsessäni piilevän ornitologin. Tein lajimäärityksen yhdelle linnulle. Lisäksi olin melkein varma siitä, että toinen tehdasalueella yleinen lintu kuuluu varisten heimoon ja sukuun. Tästä rohkaistuneena päätin laajentaa harrastusta yleiseen eläintieteeseen. Miksipä tyytyisin pelkkiin lintuihin kun maailma on pullollaan muitakin elukoita. Kirjoittaako kirja, kirjoitussarja vai pelkkä blogi? Katsotaan mitä tästä kehkeytyy.
Linnusto
Kuten kerroin Pian blogikommenteissa, tehdasalueellamme on runsaasti lehmähaikaroita (cattle egret, bubulcus ibis coromandus). Ne ovat kauniin valkoisia, siroja lintuja, jotka tepastelevat nurmikoillamme etenkin aamuisin syömässä hyönteisiä tai matoja tai mitä sitten löytävätkään. Viime aikoina osa linnuista on ollut pään ja kaulan ja osin selänkin alueela ruosteenvärisiä. Luulin ensin, että ne ovat likaantuneet tonkiessaan sadevesiojiamme, mutta tuo värinmuutos taitaakin kuulua pesimäaikaan. Samalla selvisi, että nämä linnut eivät muutakaan kesäksi pohjoiseen.
Tehdasalueella on lisäksi runsaasti jotain mustia varislintuja. Niitä on usein työhuoneeni ikkunalaudalla rähisemässä omalle peilikuvalleen. Yritin ottaa selvää mitä ne ovat, mutta en onnistunut. Näyttävät muuten variksilta, mutta kuvissa varikset (intialaisetkin) ovat aina selvästi harmaa-mustia kun nämä ovat ihan kokomustia. Masennuin tästä lajinmäärittelyn epäonnistumisesta joten eläintieteellien merkkiteos jää tekemättä.
Himalajalla oli samanlaisia varislintuja
Kotona on lähinnä samoja variksen näköisiä rumia (Pirkon kommentti, minusta ne oat mustuudessaan oikein komeita) lintuja mutta jostain meille kuuluu linnunlaulua, tuskin ne varikset niin kauniisti laulavat. Kovin sirkutus on kyllä oravista lähtöisin. Pitkään luulimme sitä lintujen kovaääniseksi rähinäksi.
Kanoja tapaa tepastelemassa kaduilla ja kujilla, niitä roikkuu mopon kyydissä ja myyntikojujen kojun räystäältä.
Pulskia kanoja jalkakäytävällä
Haukat taitavat olla yleisiä kaikissa Suomea eteläisemmissä maissa
Pienet (alle 10 cm) pöllöt seurasivat renkaanvaihtoa jeeppisafarilla Rajastanissa
Tämä kaunis lintu kuuluu kasvikuntaan (kingfisher flower)
Nisäkkäät
Lehmiä vähän joka puolella, joskus jopa laitumella. Kyyniset ekspatit “tietävät”, että ne ovat moottoritien keskikaistalla jossa ei ole ruohonkorttakaan vain siksi, että omistaja on vienyt ne sinne ja toivoo niiden jäävän auton alle jolloin voi saada muhkeat korvaukset. Paikalliset kiistävät teorian. Vaikka naudanlihaa ei juuri ole saatavilla, ovat lehmät muuten hyötyeläimiä. Intia on maailman suurin maidontuottajamaa ja myös nahkateollisuus on merkittävää.
Pieni patsasasetelma joka ostettiin kotiimme – vallaton Krishna-jumala on työntänyt vasikan pois saadakseen itse makoisan maidon. Vaaleansinisen Krishnan äiti toruu sormi pystyssä hulivilipoikaansa. Krishna on tärkein Shiva-jumalan ilmentymä.
Jätteidenkierrätystä intialaisittain. Toivon että lehmillä on älyä syödä vain terveellinen osa jätteistä.
Lehmiä näkee toisinaan ihan järkevissä paikoissa…
… mutta useimmiten vähemmän järkevissä
Vesipuhveleita käytetään vetojuhtina ja maidon tuotantoon.
Päivällä vesipuhveleita saattaa nähdä jopa niitylla. Illalla ne löntystelevät pitkinä jonoina maanteillä matkalla kylpemään mutalammikossa.
Olemme nähneet lampaita vain muutaman kerran. Sen sijaan vuohia on sekä kaupunkialueella että maaseudulla.
Intiaksi “mutton” tarkoittaa vuohen- eikä lampaanlihaa kuten englanniksi. Jos pystyt kuvittelemaan kuvan vuohen lautasella, voit ymmärtää miksi mutton-ruuissa on lähinnä vain luita
Elefantteja on koko maassa, mutta meidän seuduilla olemme nähneet niitä vain Pondicherryssä. Kuvat ovat Rajasthanin osavaltiosta ja ne kaksi kuvaa missä Antti ja Pia ihmettelevät samaa elefanttipäisen Ganesh-jumalan temppelin elefanttia ovat Pondicherrystä.
Kameleita käytetään etenkin pohjoisemmassa sekä ratsuina että vetojuhtina, valjastettuna kuormarattaiden eteen.
Ratsastusretkellä Rajastanissa
Hevosia näkyy oikeastaan ihmeen paljon. Niitä käytetään kamelien ja härkien tapaan kuormarattaiden vetämiseen. Kaikissa turistipaikoissa on myös mahdollisuus kaakilla ratsastamiseen.
Hevosia matkalla töihin. Toki on myös jaloja ratsuja kuten Madras Riding Schoolissa ja nopealiikkeisiä Poolo-hevosia. Chennaissa ei enää ole poolojoukkuetta, mutta peli on hyvin suosittu Delhin ja Mumbain seuduilla.
Onneksi kotipihallamme on kissoja! Chennain rotat kuuluisia siitä, että ne ovat kissaa suurempia joten kissan läsnäolo tarkoittaa, että rotta ei ole syönyt kissaa. Kissasta ei nyt löytynyt kuvaa.
Kulkukoirat ovat Intian näkyvin eläinlaji.
Kapisia ja vähemmän kapisia koiria on joka paikassa. Ihmisillä on myös lemmikkikoiria joita ulkoilutetaan ihan normaalisti. Tosin kukaan ei kulje pussin kanssa jätöksiä keräten. Kulkukoiran ottaminen lemmikiksi on myös yleistä.
Villejä nisäkkäitä
Kauriita tms aavikolla Rajastanin osavaltiossa
Apinoita olemme nähneet etenkin Hill Station-matkoilla tavattoman paljon. Ne viihtyvät myös hyvin yliopistojen puistomaisilla kampusalueilla Chennaissa.
Oravat täällä ovat omituinen risteytys pienestä lyhythäntäisestä maaoravasta ja pitkähäntäisestä suomalaisoravasta. Ne ovat suomalaisoravaa pienempiä ja kuonoltaan samanlaisia mutta häntä on pitkä ja laihakarvainen ja väritys on kuin maaoravan, siis sellainen Tiku ja Taku-tyyppinen.
Rikki-tikki-tavia emme ole tavanneet mutta kyllä niitä täällä on. Nehän ovat niitä mungoja jotka syövät käärmeitä.
Hyönteiset
Torakoita olemme tavanneet jossain hotellin kylppärissä, ei koskaan kotona. Ilmeisesti kaikissa viemäriaukoissa pidettävät koipallot (naftaliinia) tehoavat?
Kärpäsiä on jokunen mutta missään ei ole yhtä paljon kuin aamiaispöydässä kesämökillä. Ihmeellistä miten Suomessa on kärpäsiä enemmän kuin muualla. Manauksessa kärpäsiä ei oikeastaan ollut lainkaan.
Hyttyisiä on useita lajeja, mutta ei sitä ilkeästi inisevää laatua jota tapaa Suomessa. Useimmiten niitä ei ole yhtä paljon kuin Suomessa. Joskus sattuu että hyttysiä on salakavalasti pöydän alla ja seuraavana päivänä huomaa että nilkat ovat täynnä punaisia pikkupaukamia. Hyttyset ovat sikäli ilkeitä, että täällä on malariaa ja dengueta ja muita kovin ilkeitä sairauksia. Meillä on joka huoneessa stöpselissä vähintään yksi hyttysmyrkky, kuten kuvasta näkyy. Hiljalleen haihtuvalla nestemäisellä myrkyllä ei tunnu olevan mitään vaikutusta hyttysiin. Tai mistä sen tietää, ehkä niitä olisi muuten enemmän, ehkä jäljelle jääneet ovat jotain supermutanttihyttysiä? Myrkky on prallethriiniä joka on jonkinlainen hermomyrkky mutta intialaisten standardien mukaan se ei vaikuta lainkaan ihmisiin. Aika näyttää… AllOut-myrkyt ovat meillä joka yö päällä.
Muita hyönteisiä ei juuri ole näkynyt eikä kuulunut. Samoin kuin Brasiliassa, pikkiriikkisiä muurahaisia ilmaantuu mustanaan jos jättää pöydälle jotain niille maistuvaa (parasta on yhdistelmä makeaa ja rasvaista – pikkumurkut ymmärtävät ravintoarvojen päälle). Murkut hakeutuvat jauhoihin ja muroihin jos ne ovat avoimessa astiassa tai pussissa. Siksi kaikki ruokatavarat ovat tiiviisti suljetuissa purkeissa. Silloin tällöin on isojen muurahaisten kausi. Niitä voi näkyä keittiön pöydällä kymmenkuntakin kerralla. Ne ovat todella vikkeliä ja vaikuttavat täysin harmittomilta.
Matelijat
Yhtenä iltana huomasimme pikkuisen sammakon ikkunassa kurkkimassa olohuoneeseemme
Kengännauhan näköinen käärme löytyi pihaltamme mutta siitä on juttu toisaalla. Kuvaa ei tähän hätään löytynyt.
Asuinalueilla kobria joko on tai ei ole, mistä sen tietää. Juuri muutettuamme taloomme sellainen kuulema oli talon nurkalla. Voi olla että joku kaipasi lisärahaa ja käärmeenmetsästäjä kutsuttiin vain sen vuoksi pihaamme. Mutta kyllä sekin episodi oli pari euron arvoinen näytös.
Geckoja – nämä ovat veikeitä pikkuotuksia. Ne ovat hiljaisia ja arkoja, kuin hattivatit. Ne vipeltävät kovaa vauhtia seinää pitkin ilmastointilaitteen tai verhon taakse piiloon ja syövät hyttysiä. Joskus aamulla pelästyn kun menen keittiöön ja lavuaarista viuhahtaa pieni gekko karkuun. Lavuaarin viemäristä pöllähtää hyttysiä kun laittaa veden valumaan.
4 kommenttia:
Onko tämä mahtava eläinoppitunti todella Mikon lähettämä - melko hieno juttu! Niistä alkupään linnuista voin vaan sanoa, että Suomessa ne mustat variksen näköiset ovat nimeltään korppeja ja raakkuvat rumasti. Muita lintuja äiti polosi ei juuri tunnekaan jaa no harakka ja lokki
Mummi sai äitienpäiväksi sellaisen kingfisher kukan.
Minä en piittaa eläimistä, taatusti Mikko on jutun takana.
Kingfisher-kukka on tosi näyttävä ja todella ihan sen linnun näköinen jonka tunnen vain Kingfisher lentoyhtiöstä ja oluesta. En ole kiinnittänyt huomiota että sitä myydään Suomessakin.
Todella kunnioitettavaa tämä Mikon paneutuminen asiaan.
Lähetä kommentti