Tein sen!

Istun vielä Everonnissa hienossa toimistohuoneessani ja juon kahvia posliinikupista jonka tarjoilijapoika minulle tuo. Olen siinä asemassa ettei minun tarvitse hakea sitä itse kanttiinista. Samoin vesipullo on täytetty jo aamulla ja oli tullessani odottamassa minua pöydälläni.

Mutta pöytä on tyhjä, samoin tietokoneeni. Tyhjensin kaiken Everonniin ja EMELiin liittyvät asiat. En enää ole Everonn medical Education Ltd :n palveluksessa. Tekemäni ratkaisu ei ehkä ole kaikkein järkevin, mutta tunnen tehneeni oikean ratkaisun itseäni ajatellen. En voi tehdä työtä jossa minulla ei ole sydän mukana.

Huomenna menen Hand in Handiin ja alan kiertää kyliä ja katsoa miten projektit köyhistä köyhimpien kanssa sujuvat. Sitten alan kiertää firmoja kertomassa mitä ne voivat tehdä hand in Handin kautta. Ainoastaan kuluni korvataan, en saa palkkaa. Mutta uskon että olen tuossa työssä tekemässä sellaista johon uskon ja sellaista jossa olen hyvä. Olen hyvä koska olen realisti enkä ole nyyhkyttäjä tai surkuttelija. Jos jollain menee surkeasti, kestän sen. Jos jostain ei ole nousemaan ylös edes autettuna, sellainen saa jäädä ja autetaan sellaista jolla on omaa yritystä ja halua ja motivaatiota. Ei jokaista voi pelastaa. Kestän senkin ihan hyvin.

Nyt tuntuu hyvältä.