Joskus kuukausi sitten Anita kertoi että puutarhamme banaanit on varastettu. Tihrustin silloin banaanipuuhumme - anteeksi puurunkoiseen banaaniruohoon - enkä nähnyt banaaneja. Käytimme Mikon kanssa yhden illan merkillistä banaanivarkautta pohtien. Meillä kasvoi vain yksi banaaniterttu vaikka banaani on varsin yleinen kasvi näillä seuduin. Banaani on halpa hedelmä jota saa ympäri vuoden niin että sen arvostus on melkein negatiivinen. Että kyllä pitää olla epätoivoinen se varas joka kiipesi muurimme ylitse ja nyhti mukaansa ainoan banaaniterttumme kun vaikka naapurillamme niitä on yllin kyllin. Naapuri on kuulopuheiden mukaan Chennain ylin poliisiviranomainen joten voi tietenkin olla että hänen banaaninsa jää ihan kunnioituksesta rauhaan. Maalaisjärjellä ajatellen myöskään poliisiviskaalista 10 metrin etäisyydellä olevat naapurin hedelmät eivät voi olla houkuttelevia, etenkään raakoina. Mutta, kuten aina toteamme, tätä maata on mahdoton ymmärtää ja järjellä selittää.
Sitten yhtenä päivänä Mikon istuessa yläterassilla, banaaniterttu oli paikallaan. Ei se minnekään ollut kadonnut. Kasvanut vain korkeammalle.
Tässä on vuoden banaanisatomme kypsymässä. Tehoviljelijöiksi meistä ei ole, tuotamme banaania suunnilleen saman verran kuin Somerniemen mökiltä saadaan omenoita.
Toisella puolella taloa meillä on yksi vehreä suuri mangopuu joka näyttää notkuvan vihreitä kivikovia mangoja. Vielä ei ole sadonkorjuun aika. Viime vuonna saimme aika kasan kirpeitä mangoja jotka olivat parhaimmillaan kuivattuna. Ikävä kyllä ne eivät ole suosituinta makeata lajiketta Alphonsoa tai muutakaan keltaista mehukasta laatua.
Tämä vuosi on yleisesti huono mangovuosi, mutta meidän puussa niitä on satoja. Voimme varmasti laittaa osan myyntiin, se on ihan yleinen tapa. Koju pystyyn ja myydään vaikka 20 tomaattia jotka on jostain saatu tai löydetty tai varastettu. Seuraavana päivänä samaa kojua ei enää ole.
Kookospähkinät ovat minusta aivan valmiita, mutta niiden keruuaika on alkuvuodesta. Ja se banaaniterttu on edelleen hyvin vihreä. Banaanilajikkeita on varmasti melkein sata, on tuttuja keltaisia, hauskoja punaisia, kummallisia ruskeita mädän banaanin näköisiä, raa'an näköisiä vihreitä ja kaikkia värejä kaiken kokoisina. Paras kysyä Moorthyltä, puutarhurilta, koska voimme herkutella oman pihan banaaneilla. Moorthy hoitaa myös mangojen ja kookospähkinöiden keruun. Tai siis hommaa paikalle jonkun joka kerää sadon. Täällä jokainen tuntuu palkkaavan jonkun hoitamaan asioita. Joskus tuntuu ettei kukaan tee mitään vaan kaikki siirtävät hommat seuraavalle ja taas seuraavalle ja seuraavalle. Ihan niinkuin minäkin teen.Kaikki eivät olleet joutilaita tänään polttavan kuumana lauantaina. Mikko pesi suihkuverhonsa pesukoneessa ja ripustaa tässä ne kattoterassille kuivumaan.
Olimme lounaalla ulkoilmaravintolassa, istuimme aurinkovarjon alla ja propeli pyöritti vauhdilla ilmaa. Mutta oli niin kuuma että tuli hiki syödessä. Niin hiki ettemme ottaneet edes jäätelöä jälkiruoaksi vaan poistuimme pikaisesti ilmastoituun autoomme.
Olimme lounaalla ulkoilmaravintolassa, istuimme aurinkovarjon alla ja propeli pyöritti vauhdilla ilmaa. Mutta oli niin kuuma että tuli hiki syödessä. Niin hiki ettemme ottaneet edes jäätelöä jälkiruoaksi vaan poistuimme pikaisesti ilmastoituun autoomme.
3 kommenttia:
Happamat mangot ovat parhaita kuivattavaksi samoin kuin omenatkin. Makeat eivät maistu oikein miltään kuivattuina. Kun satomma valmistuu ja Anitta saa ne kuivattua, minulla on eväät valmiina pariksi kuukaudeksi.
Selväksi tuli mitä teette banaani- ja mangosadolle - hienoa omavaraisuutta - mutta tulevatko kookospähkinätkin jotenkin mukaan ruokatalouteenne ? Ihanaa kuitenkin olla jotakin viljelemässä ja seuraamassa, kun vielä banaanimysteerikin selvisi.
Nam nam, ne teidän kotitekoiset kuivatut mangot olivat suurta herkkua. Ostin täällä kaupasta jotain, mutta olivat aika surkeita ja sokerisia niihin verrattuna.
Lähetä kommentti