maanantai 19. huhtikuuta 2010

Helleaalto

Hesarissa näkyi tänään kerrottavan poikkeuksellisesta kuumuudesta etenkin Intian pohjoisosissa. Delhin seuduilla lämpötila heitteleekin vuodenaikojen mukaan niin että talviöisin tarvittaisiin lämmitystä jota ei ole edes viiden tähden hotelleissa. Kesällä on taas tappavan kuumaa.

Chennai on aina maltillisempi, kaikessa. Paikalliset valittavat aina kuumuutta ja yleisesti todetaan että täällä on neljä vuodenaikaa "Hot", "Hot", "Hotter", "Monsoon". Elämme nyt tuota "Hotter"-aikaa. Emme yllä Rajasthanin 47C kuumuuteen, mutta tänään olin läkähtyä kun kävin Amethyst-kahvilan terassilla tuuletuspropelin alla lounaalla. Oli kuumempaa kuin koskaan. Meillä ei ole lämpömittaria koska sillä ei tekisi yhtään mitään eikä katukuvassakaan ole lämpömittareita, samasta syystä. Kun on aina joko kuuma tai kuumempaa, ei sillä niin hirveästi väliä ole. Netistä katsoin että täällä on 39C. En ole varma. Koskaan ei ole tuntunut niin kuumalta.

Tietenkin asiaan vaikuttaa pukeutuminen. On korrektia pukeutua peittävästi ja minäkin tulin sairaalasta jossa pidetään ilmastointia päällä. Kuumissa maissa on tapana pitää ilmastointi hyytävän kylmällä, tosin Mehtalla säästetään kaikessa ja sisälämpötila on yleensä 18C paitsi kun minä pääsen säätämään sen 25C asteeseen. Ne jotka näkevät minun säätävän ilmastoinnin kunnioittavat korkeata ikääni ja asemaani niin etteivät tohdi kajota näpsyttimeen, mutta heti seuraava sisääntulija viattomasti korjaa tilanteen jälleen hyytäväksi. Olin viime viikolla kerran sairaalassa lyhythihainen paita päällä ja palelin vielä illalla kotona. Manauksessa paikalliset säätivät ilmastoinnin termostaatin 16C asteeseen!

Siksi minulla tänäänkin oli asianmukaiset työvaatteet joita en Suomessa varmasti käyttäisi edes 25C asteessa - mustat pitkät housut, musta toppi jonka päällä pitkähihainen tunikamainen paita. Jalassa on sentään sandaalit. Ja istuin ulkoterassilla kuumissani enkä tohtinut riisua pitkähihaista paitaa koska se olisi paljastanut paljaat olkapääni ja selkääni. Ja se olisi voinut viedä vieressä istuvilta intialaisilta ruokahalun.

Yleensä Amethyst on viileän varjoisa lounaspaikka, mutta tänään se oli kuuma. En usko tuohon netin ilmoittamaan 39C asteeseen.

5 kommenttia:

mu kirjoitti...

Hassu juttu, mutta meinasin meilata teille tuon myös omasta hesaristani luetun helletiedon ! Nyt meillä ei kuitenkaan voi lämmöllä kehua, mutta iltiksen lööppi varoitti, että tuolta pahuksen Isalannista on tulossa satoja kertoja pahempi tuhkasade, kun se toinenkin tulivuori antaa elonmerkkejä. Sitten kun ei enää saa mennä ulos, ollaan koirien ja pikkulasten kanssa tosi liemessä eikä kai autojen moottoritkaaan toimi.

Roadrunner kirjoitti...

Jotenkin tuo ilmastointia koskeva kommenttisi kolahti - muistan taannoisen työmatkan Singaporeen jossa istuin päivän asianmukaisesti pukeutuneena suoriin housuihin ja valkoiseen lyhythihaiseen kauluspaitaan. Ilmastointi ilmeisesti jossain siellä 16 - 18 asteen välissä ja minä istua nökötin suoraan tuulettimen alla. Oli kiva käydä lounastauolla Orchard Roadilla ulkona lämmittelemässä. Kainuussa kylmyyttä vastaan voi suojautua - lämpimän karkoittaminen onkin vaikeampaa. Mutta - eihän lämmin luita riko!

Karina kirjoitti...

Täytyy myöntää että toivoisin ettei olisi pakko käyttää pitkiä housuja sisällä KYLMYYDEN vuoksi päiväntasaajalla.

Mikko kirjoitti...

Onko Singaporessa todellakin Asianmujkaista pukeutua lyhythihaiseen? Intiassa paidan on kyllä oltava pitkähihainen, korkeintaan hihat voi kääriä.

Muistan muuten itse takavuosilta parin päivän neuvottelurupeaman Singaporessa. Ei tullut mieleenkään riisua puvun takkia ja silti tuli flunssa.

Kaarina kirjoitti...

Eikös mun kommentti tullutkaan esille... pitää kirjoittaa uudestaan.

Piti vain sanoa, että Brasiliassakin oli kuuma ja siellä käsitin pitkähihaisen paidan tyyli- ja muotijutuksi. Opetin itse Mikolle kuinka pitkät hihat pitää taitella huolella kaksi kertaa kun Mikko oli epämuodikkaasti alkuun mieltynyt lyhythihaisiin paitoihin.

Intiassa minusta pitkähihaisten paitojen kalvosinnapit ovat kiinni. Kravatti sen sijaan on harvinainen paitsi Mehtan sairaalan myyntitykeillä ja Mr Sarmalla, markkinointijohtajalla. (Mr Sarma oli samalla hierarkisella tasolla kuin minä, minäkin olin markkinointijohtaja mutta mulla oli Hospital Branding, joten saatoin olla boheemimpi kun olin vähän kuin joku mainosalan ihminen)