Jumpassa

Kun sain oman auton, aloitin klubilla aerobicin. Se on pyörinyt siellä koko ajan kolme kertaa viikossa mutta ilman autoa en ole päässyt sinne ajoissa – Mikko kun on ollut hakemassa minua sairaalasta vasta kuuden maissa ja jumppa alkaa 17.30. Olemme silti harrastaneet koko ajan jotain kuntoilua. Alkuun kävimme kuntosalilla Mikon kanssa mutta se jäi kun rupesimme uimaan. Uiminen on kuitenkin kamalan tylsää joten auto tuli tarpeeseen tältäkin kannalta. Virkeä aerobic pomppimisineen ja älyttömine askelkuvioineen on hauskempaa ja sosiaalisempaa. Onneksi niitä askelkuvioita ei ole paljon koska tilaa on sen verran vähän että jos joku pomppii täysillä väärään suuntaan, siitä aiheutuu vaaraa koko porukalle.

Aerobic on aina hikistä hommaa. Vaikka klubi on kaikessa eksklusiiviudessaan vanha ja rähjäinen ja remontissa kaiken lisäksi, salilla on ilmastointi. Eilen se ei toiminut. Ei se mitään, jumppa pyörähti käyntiin – nopeammin, korkeammalle, kädet mukaan, voimaa potkuihin, vielä jaksat 8 punnerrusta… ja vielä toiset 8! Katon propelit pyöritti sisäilmaa, ikkunat ja parvekkeen ovi olivat apposellaan. 37C asteen ulkoilma oli ihanan vilvoittava, parvekkeella oli pakko käydä välillä hengittämässä raitista ilmaa. Ensimmäistä kertaa pidin Chennain ilmaa raikkaana – ja vielä kuumimpaan vuodenaikaan! Klubihan on joen rannassa ja nyt kuumaan aikaan kun vesi on matalalla, se haisee. Sekin tuntui ihan hyvältä. Toihan se samalla vilvoittavan löyhähdyksen mereltä.

Klubi on niitä paikkoja joissa tapaa reippaita intialaisia jotka ovat hyvässä kunnossa ja normaalipainoisia. Ketään säästämätön aerobic Madras-klubin saunamaisessa jumppasalissa oli kaikessa järjettömyydessään todella hauskaa.