...että auto on edellisen blogin kuvan näköinen rytty. Jos kukaan ei loukkaantunut - onko varma ettei niskat nytkähtänyt? - niin kaikki kyllä hoituu. Tuleeko tuosta autosta enää autoa vai meneekö se jo lunastukseen? Uskaltaako Babu ajaa sitä jos se korjataan? Onko riittävän voimallisia loitsuja ja jumalia tähän tarkoitukseen?
Ei se auto nyt ole oleellinen - enhän minä pääse viikonlopuksi Intiaan. Intia myöntää vuoden työviisumin kerrallaan ja jatkoviisumihakemukset syynätään tarkkaan. Edellinen viisumimme meni lokakuussa umpeen eikä uutta viisumia voi hakea ennenkuin muutamaa päivää ennen vanhan viisumin umpeutumista. Veimme silloin tarvittavan paperinivaskan virastoon Chennaissa, saimme väliaikaiset viisumit kolmeksi kuukaudeksi ja kaikki oli hyvin. Viisumihakemukset lähetetään Delhiin. Jo silloin varoitettiin että on hyvin todennäköistä että joudumme tammikuussa juuri ennen väliaikaisen viisumin umpeutumista menemään Delhiin anomaan uudestaan viisumia jolloin sen saisi parissa päivässä. Olimme siis varautuneet tammikuiseen Delhin matkaan.
Viikonloppuna Mikko matkasi takaisin Intiaan töihin vain kuullakseen ettei Chennain immigraatiovirasto olekaan tehnyt mitään viisumihakemuksillemme eikä itse asiassa edes tiedä missä ne ovat. Eivät ne ole kadonneet, Intian byrokratia on hyvin luotettava ja kaikki varmasti talletetaan. Prosessi vaan on monimutkainen kun paperit ja kaikki muukin kulkee niin monen portaan, siis ihmisen kautta. Koska asumme Chennaissa, emme yllättäen voikaan hakea Delhistä viisumeita vaan ne on haettava kotimaastamme, Suomesta.
Eli Mikko lentää takaisin Suomeen. Joten ei sitä autoa viikonloppuna tarvita. Toiveidemme mukainen aikataulu on että dokumentit on lähetetty tänään Intiasta Suomeen käsiteltäviksi, kertoen että asialla on kiire ja passit tulee kun passinomistaja pääsee Suomeen ja lähetystö ryhtyy välittömästi prosessoimaan niitä. Maanantaiaamuna menemme lähetystöön passien kanssa ja saamme vuoden jatkoviisumin samana iltapäivänä jolloin voimme jatkaa iltakoneella kohti Chennaita.
Ei ole pomminkestävä suunnitelma mutta ihan potentiaali kuitenkin. Intia lopetti vuodenvaihteessa suomalaisten turistiviisumipakon, joten viisuminkäsittelyyn voisi liietä aikaa. Mutta kun Intiasta on kyse, ei koskaan voi olla varma, muuta kuin siitä että asiat kyllä hoituvat aikanaan.
Sinänsä hauskaa että jotkut asiat hoituvat aivan pikavauhtia - saimme luottokortit puolessa vuodessa. Tämä ei ollut se nopea asia. Luottokorttia varten oli hankittava erillinen spesiaalilausuntokin Suomesta että meidät on laillisesti vihitty ja olemme virallisesti naimisissa. Saimme luottokortit toukokuussa ja elokuussa pankki ilmoitti että kortit eivät enää ole voimassa koska viisumimme umpeutuu lokakuun 22. päivä emmekä ilman viisumia voi pitää hallussamme intialaisia luottokortteja. Korttien katoaminen oli ripeätä.
6 kommenttia:
Olette siis elokuusta lähtien olleet ilman intialaisia luottokortteja? Ei tule sitten niitä tekstari-ilmoituksia ostoksista?
Joo, luottokortit kuoletettiin hyvissä ajoin, ne vaan lakkasivat yht'äkkiä toimimasta. Kysyttäessä saatiin tuo blogissa kerrottu selitys. Niiden voimassaoloaikakin olisi kyllä päättynyt ennen viisumin umpeutumista, joten joku muu pankki olisi saattanut pitää riskin. Tosin luottolimiitti oli kyllä mahtava, INR 30,000 eli lähemmäs 500 euroa.
Pankkikortit meillä on edelleen. Ne on siitä kivoja, että saan aina välittömästi tekstarin kun Pirkko käyttää korttia jossain. Pysyy kontrolli tiukkana. Ja korostaa sitä viisumisskin vahvistettua statusta "independent" ja ammttia "housewife".
Tekstarimainoksia me kyllä saadaan vaikka kuinka paljon. Yleisimmissä tarjotaan töitä, mahdollisuus työskennellä kotona, ansiomahdollisuudet aina 10,000 rupiaan saakka.
Kai siinä kärsivällisyyden rajoja venytellään; toivottavasti kuitenkin lopputulos on positiivinen! Antakaa kuulua!
Täytyy myöntää että tuo "dependent" ja "housewife" on kahden maisteritason tutkinnon omaavalle lääkärille, pitkän työuran tehneelle terveelle työikäiselle kova paikka ja tuntuu aina vain pahemmalta mitä enemmän aikaa kuluu.
HEi!
Oli mukava kuulla minkälainen byrokratia siellä maassa on vaikkan meillä taitaa jäädä käymättä siellä, se taas ei johdu byrokratiasta-vaan luulimme Joken kanssa saavamme vähintään matkaliput INTIAAN JOTEN KYKKÄ MEILLÄ ON HAUSKAA PIISANNUT.
Toivomme silti saavamme jatkossakin mukavia kertomuksia matkanvarrelta, vaikka kävisimme ne postista hakemassa.
Terveisin Liisa
Intia on niin ihmeellinen maa että voi hyvin olla että sieltä joku päivä putkahtaa Riihimäellekin parit lentoliput. Eihän me itsekään useimmiten tiedetä minne me ajaudutaan ja mitä tehdään.
Lähetä kommentti