maanantai 7. joulukuuta 2009

Melkein rakkautta

Yksi ruusu on kasvanut laaksossa
Ja se kauniisti kukoistaa.

En ymmärrä missäpäin maailmaa kukat kasvavat. Manauksessa ei ollut yhtään kukkaa, siellä oli vain synkän viidakon vihreän tummia sävyjä. Chennai on kuten koko Intia - kaukaa kaunis. Ei täällä ole minkäänlaista kukkaloistoa. Jos olen talomme katolla ja katson kahden naapurin yli kolmannen naapurin pihaa, se näyttää loistavalta kukkamereltä. Mutta kun menen sen talon nurkille, värikkyys katoaa ja näen siellä harvakseltaan samoja näivettyneen oloisia pieniä keltaisia ja punaisia kukkasia joita meidänkin pihalla on.

Nyt olen seurannut kuinka puutarhassani neljä hentoista ruusua on vähitellen kasvattanut vartta ja sairaan läpikuultavia lehtiä, ohut varsi huojuu vähäisessä tuulenvireessä ja lakoaa sateessa. Mutta sitkeästi ruusut ovat kukin kasvattaneet yhden kukan: neljä pientä ruusun tainta, neljä pientä vaaleanpunaista ruusua jotka tavattoman vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta tuoksuvat uskomattoman ihanalle.

Yksi kulkijapoika on nähnyt sen,
Eikä voi sitä unhoittaa.

Ruusut ovat Moorthyn, puutarhurin, ylpeys. Karu maa ei paljon voi kasvattaa, mutta mitään rentun ruusuja ei pihallani kasva. Sain Moorthylta kirjeen. Oikeastaan kirje tuli jo lokakuussa, kiitoksena antamalleni Diwali-rahalle.

"Kunnioitettu Madam,
Kiitän vilpittömästi antamastamme kuukauden palkasta, Deepawali-lahjasta. Monet muut jotka ovat asuneet huvilassa ovat joka vuosi antaneet minulle saman lahjan ja kiitän uudestaan että ylläpidätte samaa traditiota.

Monet kerrat olen toivonut tapaavani Teidät mutta emme ole pystyneet tapaamaan ja keskustelemaan puutarhan parantamisesta. Teidän kiireinen aikataulunne ei salli tapaamistamme aamuisin eikä iltaisinkaan. Edes silloin kun tapaamme, en voi puhua kanssanne koska en pysty ilmaisemaan itseäni huonolla englannillani. Tämä heikkous estää minua puhumasta kanssanne vaikka minulla on lukuisia ideoita puutarhan parantamiseksi. Sen jälkeen kun otin puutarhanne hoitaakseni, puutarha on parantunut huomattavasti. Näette itse eron.
Vaikka käyn vain kerran viikossa, vastaan puutarhan hoidosta. Myrkytän tuholaiset, apulaiseni lakaisevat pudonneet lehdet ja keräävät roskat, multa möyhitään ja oksat karsitaan. Minä rakastan luontoa, vihreitä lehtiä ja kukkia. Hoidan kasveja kuin lapsiani, hoidan niitä rakkaudella ja teen kaikkeni kasvien hyväksi.
Antaessanne Deepawali-lahjan minulle, olette huomanneet tämän ominaisuuteni mistä olen Teille hyvin kiitollinen.
Uskollisesti Teidän,
R. Moorthy"

Minua itketti kun luin Moorthyn kirjeen. Moorthy voi haluta aina lisää ja lisää rahaa, mutta kaikki raha menee kasveihin ja puutarhaan. Moorthy on köyhä ja näyttää köyhältä ja on läpinäkyvä kuin lasi, joka tavalla. Näenhän minä kuinka hellästi Moorthy kantaa pieniä taimia pihallemme, silittää puun lehtiä ja nostaa maahan taipuneen varren varovaisesti kuin se olisi särkyvä unelma.

Mutta köyhänä ei ole tohtinut,
Vaan on jättänyt paikoilleen.

2 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Minä en kyllä ole niin vakuuttunut Moorthyn köyhyydestä (siis suhteellisesta köyhyydestä). Mutta hänen rakkautensa kasveja kohtaan on kiistämätöntä. Harvoin näkee sellaista kaunosielua kuin meidän Moorthy.

pia kirjoitti...

Voi kuinka suloinen kirje! Onpa onnekasta että teillä on puutarhuri joka on niin innostunut töistään. Toivottavasti puutarha kukoistaa ja ruusut jatkavat kasvuaan.

En kyllä tiedä missä kukkia oikein kasvaa..ainakaan luonnollisesti. Varmaan jossain kaukana salaisessa paikassa.