Uusi jatkojohto

Ajattelin kirjoittaa pikkujutun uudesta jatkojohtosta, mutta koska olemme Intiassa, on tietenkin annettava vähän laajempi selostus. Kaiken lisäksi juttu on aloitettava Brasiliasta…

Brasiliassa pistorasiat ovat melkein (siis ei ihan) samanlaiset kuin Euroopassa. Tavalliset eurooppalaiset maadoittamattomat pistotulpat sopivat brasilialaisiin pistorasioihin, mutta maadoitetut pistotulpat ovat liian paksuja. Tästä oli vähän kiusaa kun melkein kaikki Salcompin läppärit oli tuotu Suomesta. Mutta pistotulppien käyttö onnistui kun vaan käytti tarpeeksi voimaa työntäessään töpseliä pistorasiaan. Isompi kiusa Brasiliassa on siinä, että osassa pistorasioista on 110V jännite ja osassa 220V. Pistorasiat ovat ihan samannäköisiä, joten 110 voltin laitteita tulee rikottua aika usein.

Mutta Intiaan. Täällä on onneksi käytössä vain yksi jännite, 220 volttia (vaihtelu taitaa olla ainakin 200 – 260V). Pistorasiat ovat sen sijaan mielenkiintoisia.

Tässä on talomme alkuperäisiä pistorasioita. Siihen sopii intialaisen standardin mukainen pistotulppa, jonka kolme tappia menevät kuvan pistorasian ylimpään ja kahteen alimpaan reikään. Keskellä oleviin pienempiin reikiin sopii EU standardin mukainen pistotulppa, mutta se on vaikea saada ulos. Käytämmekin yleensä näissä pistorasioissa sellaista adapteria, jonka tapit ovat tasapaksut (EU plugin tapeissa on eristetty kaulaosa, joka on ohuempi kuin itse tappi). Jostain syystä näihin vanhoihin pistorasioihin sopii myös US plugi (alempiin reikiin). En ymmärrä miksi kun 220V jännite tuhoaa amerikkalaiset sähkölaitteet.

Isommat sähkötehot vaativat tietysti isommat tapit. Siksipä osassa pistorasioista on 2 x 3 reikää. Kuvan alempi pieni “kolmio” on tavallisille pistotulpille ja ylempi suuri “kolmio” tehokkaampien laitteitten pistokkeille.

Kehitys kehittyy ja intialaiset ovat innovatiivisia. Uusissa pistorasioissa on yhdistetty isompien ja pienempien pistotulppien reiät näin näppärästi.

Tarkkaan katsoen näistä kuvista näkyy että jännitteellisissä rei’issä on suojalevy, jonka tarkoituksena on ehkäistä sähköiskuja – siis ettei voi työntää mitään asiaankuulumatonta jännitteisiin reikiin. Pistotulpan maadoitustappi työntää tämän suojalevyn syrjään. Ongelmalliseksi asian tekee se, että suuri osa Intiassa myytävistä sähkölaitteista on varustettu EU-standardin mukaisilla sähkötulpilla, joissa ei ole maadoitustappia ja joita ei voi siis työntää suojalevyillä turvalliseksi tehtyyn pistorasiaan.

Nyt kuvaan tulee mukaan intialainen käytännöllisyys ja yksinkertaiset joka kodin ratkaisut. Aluksi ihmettelimme miksi aina tarvittiin kynää kun oli jotain sähkölaitteen kytkemiseen liittyvää, lyijykynä tai ohuempi kuulakärkikynä. Kynä työnnetään tuohon keskimmäiseen reikään ja saadaan siten työnnetyksi suojalevy paikaltaan. Pidetään kynä reiässä, jännitteelliset reiät pysyvät avonaisina ja sähkötulppa saadaan paikalleen. Ensimmäisinä viikkoina vaikutti jotenkin oudolta kun ihmiset lainailivat toisiltaan kyniä saadakseen läppärin johdot pistorasiaan kokouksissa. Nyt se on normaalia ja asiaankuuluvaa ja teemme itsekin niin sen enempää ihmettelemättä.

Tai kyllä se joskus ihmetyttää. Ihmettelemme miten intialaiset lapset voi opettaa ettei pistorasian jännitteellisiin reikiin saa työntää kyniä tai mitään muutakaan, että siitä voi saada sähköiskun? Lapsethan matkivat ja ilmeisesti näkevät joka päivä aikuisten työntävän kyniä pistorasiaan? Ovatko intialaiset lapset niin fiksuja että niille voi jo ihan taaperoikäisinä kertoa mikä pistorasian rei’istä on turvallinen kynäreikä ja mikä tappavan vaarallinen. En tiedä.

Jännitteen vaihtelut ovat suuria. Siksi kaikki aremmat laitteet on suojattu jännitteentasaajilla. Sähköasennukset ovat olennainen sisustuselementti. Kullekin ilmastointilaitteelle sähkö tulee ensin vikavirtakatkaisimen ja sitten jännitteentasaajan kautta. Tämä esimerkkikuva on kotimme kauneimmasta huoneesta, olohuoneesta.

Sähkölaitteiden laatu vaihtelee. Yöpöydän lamput teetettiin. Pirkko valitsi kaupassa huolella kauniit puiset lampun jalat ja varjostimet, ja ne samoin kuin sähköosat koottiin yhteen odottaessa. Ensimmäiset kaksi bakeliittista pistotulppaa murenivat käsiin jo ensimmäistä kertaa pistorasiaan työnnettäessä. Babu ei antanut Pirkon mennä enää kolmatta kertaa lamppukauppaan vaihdattamaan pistotulppia vaan kävi ostamassa uudet läheisestä sähköliikkeestä ja asensi itse. Babu taisi olla oikeassa, pistotulppa taisi maksaa 60 paisea (yhden sentin). Tuskin lamput ovat sataprosenttisesti EU-standardit täyttämiä, mutta emme aio tuoda niitä Suomeen.

Ja lopulta varsinaiseen kirjoituksen aiheeseen, uuteen jatkojohtoon. Ostimme uuden silitysraudan, jossa oli normaalia isompi, superturvallinen isolle teholle maadoitettu pistotulppa. Kotonamme yläkerran käytävässä olevan silityspaikan pistorasiassa ei ollut sopivia reikiä. Anita olisi halunnut pyytää luottohenkilönsä, sähkömiehen, paikalle vaihtamaan uuden silitysrautamme stöpselin sopivampaan, kevennettyyn versioon. Kielsin ehdottomasti sähkömiestä kajoamasta tuliterään turvalliseen silitysrautaamme ja kehoitimme Anitaa yksinkertaisesti ostamaan jatkojohdon, “extension cord”.

Mutta kun ollaan Intiassa, yksinkertaiset asiat ovat monimutkaisia. Anita kävi sähköliikkeessä tiedustelemassa asiaa ja jätti meille lapun, jossa kertoi tilanneensä “x-tension boxin”. Sellaisia ei kuulemma ollut valmiina vaan sähköliike tekee sen seuraavaksi päiväksi. Minkä ihmeen boxin, mehän tarvitsemme johdon?? Jäimme jännityksellä odottamaan.

Saimme kuvassa näkyvän, räätälintyönä valmistetun johdon ja boksin. Nimi “extension box” on osuva... pitkän johdon päässä on boxi jossa on pistorasia kaikkine reikineen, sekin reikä johon työnnetään kynä, ja vielä katkaisin jolla voi katkaista virran. Tyylikkäämpiaäkin jatkojohtoja saattaa olla olemassa, mutta uskoisin että tässä on harrastettu ekologista kierrätystä ja jokainen osa on aiemmin muualla käytetty ja siten hyväksi testattu. Kyllä se toimii. Silitysrautaongelmat saatiin viikossa hoidettua kahdella eurolla (sisältää osat + työn).