Lörppä

Minulle on kehittynyt uusi luonteenpiirre. En tiedä onko se patoutunutta rupattelun tarvetta vai suomalaisten ihmisten ikävää. Lörpöttelenhän Intiassakin paljon enkä Brasiliassakaan ollut tuppisuuna. Olen aina pitänyt tuntemattomien ihmisten asioiden utelusta ja ihan mieluusti ratkonut siinä sivussa heidän ongelmiaankin jos aika vain antaa myöden.

Stockalla tein joitain vähäisiä ostoksia varsinaisena suupalttina. Myyjä tuli kysymään tarvitsenko apua ja tietenkin otin palvelun vastaan. 1o vuotta sitten vihasin myyjien tuppautumasta häiritsemään shoppailurauhaani. Nyt - sen sijaan että olisin itse juossut ympäri kemikaaliosastoa etsimässä shampoota ja Mikon tiettyä hiusvahaa - myyjä kiersi osaston ja haki tavarat. Myyjä etsi minulle myös korin kun tavaraa alkoi kertyä niin ettei syli enää riitänyt.

Ehkä olen vain vanhentunut.

Kodinkoneosastolla keskustelin satunnaisten jouluostosten tekijöiden kanssa ja kyselin heidän kokemuksiaan pölynimureista ja kahvinkeittimistä joita minulla ei ollut aikomustakaan ostaa. Oli vain mielenkiintoista tietää mikä oli heidän käsityksensä mukaan espressokeittimen tärkein ominaisuus.

Osa satunnaisista juttelukavereistani siirtyy hämmästyttävän vikkelästi muille osastoille, mutta suurin osa on ihan ilahtuneita.

Kotirappuun tullessa tapaa aina ihmisiä joiden kanssa voi vaihtaa sanasen. Eilenkin olin mielestäni jo ihan tuttu rouvan kanssa jonka kanssa olimme ensin olleet samassa kukkakaupassa ja sitten sama rouva tulikin naapurimme luokse kylään juuri ostetun kukkansa kanssa. Rouva ei kyllä ollut juttutuulella ja pälyili minua epäluuloisesti vaikka avasin hänelle ulko-ovenkin.

Kuudennen kerroksen pariskunnan kanssa tulimme ihan ystäviksi yhteisellä hissimatkalla meidän neljänteen kerrokseen. Mikolla oli terve asenne ja hän käveli portaat ylös. Säästyi jopa tervehtimiseltä.