Se on nyt monsuunisateiden aikaa

Kyllä se nyt on virallista. Sateet alkoivat. Eilen satoi koko päivän, illalla satoi rankasti ja koko yön satoi. Aamulla herättiin sateeseen. Se ei ole ropinaa kuten kesämökin kesään kuuluu eikä trooppista kaatosadetta kuten Manauksessa, vaan yksinkertaista, jokseenkin jatkuvaa, aika tylsää sadetta. Ei sitä sen ihmeemmin osaa kuvailla. Ihan koko aikaa joulukuun loppuun asti ei sada. Voi olla kokonainen päivä ettei sada eikä useimpina päivinä sada koko päivää. Aurinkoakin on. Kyllä pyykit kuivuvat ulkona edelleen - paitsi ei ne perjantaina pestyt. Ne on meillä nyt yläkerrassa käytävällä, kirjahyllyn vieressä.

Kirjahyllyn paikkaa on kyllä mietitty. Kirjahyllyyn laitoimme muutettuamme nahkakengät joille ei löytynyt parempaa paikkaa. Vaikka talo on tilava - yli 400 neliötä - kaappeja on todella vähän. Sen vuoksi yksi kolmesta makuuhuoneesta on käytännöllinen monitoimihuone: kodinhoitohuone, Mikon vaatehuone ja jos joku vieras sattuisi tulemaan, myös vierashuone. Tosin alkaa näyttää siltä että a) kukaan ei tule tänne vierailemaan ja b) vierashuoneen tyhjentäminen on mahdoton urakka. Siellä ei ole kaappeja, mutta olemme hankkineet sellaisia räkkejä, tankoja, joita näkee kirpputoreilla, sellaisia joihin kaupan olevat roippeet ripustetaan. Sellaisessa roikkuu Mikon uusi kashmirvillainen pukukin kuten melkein kaikki muukin. Vähitellen sinne on kertynyt myös minun vaatteeni.

Niin... kun kaappeja on vähän, kengillekään ei löytynyt paikkaa. Laitoimme tyhjän kirjahyllyn yläkerran käytävään ja kengät on ollut siinä nyt melkein vuoden. Koska 10 kuukauden ajan täällä on kuumaa, tuo ilmastoimaton käytävä on kuin haalea sauna. Aamulla kun astuu ilmastoidusta makuuhuoneesta siihen käytävään, sitä ensin haroo paksua kuumaa kosteata ilmaa edestä pois kunnes siihen taas tottuu. Mutta tosi on ettei tuollainen ilmasto tee hyvää nahkatavaroille. Nahka kuivuu korpuksi. Manauksessa nahka sekä kuivui että homehtui - kuten rakas nahkatakkini jonka ostin niihin aikoihin kun Pia syntyi... vaikka se kahdesta erityispesusta ja yhdestä spesiaalikäsittelystä huolimatta edelleen on kova ja haisee homeelle, käytän sitä. Mutta nyt se on Suomessa. Niin että ilmaston aiheuttamat ongelmat ovat täällä ehkä kuitenkin pienemmät kuin Manauksessa.

On toinenkin syy miksi kirjahylly pitäisi siirtää. Kirjat ovat Intiassa todella edullisia ja olemme haksahtaneet suuriin määriin kirjoja. Niitä vaan tulee hankittua. Usein viikonloppuna ei oikein keksitä mitään tekemistä, ja sitten jotenkin ajaudutaan kirjakauppaan. Vaarallista... kirjakaupasta ei voi poistua ilman kirjoja. The Hindu kirjoitti kerran kirjojen käsittelystä Chennain ilmastossa ja opin että kirjojen on oltava ilmastoidussa paikassa. Muuten tulee kirjatoukkia (jotka ovat oikeita toukkia! eikä niistä pääse eroon muuten kuin polttamalla koko kirja) tai kirja homehtuu (ja siihenkin hoito on kirjan tuhoaminen ellei halua että koko kirjasto saa tartunnan). Joku päivä tulemme siirtämään kirjahyllyn jotta voimme monsuuniaikaan kuivattaa pyykit ihan rauhassa pelkäämättä kenkien kovettumista ja kirjojen toukkaantumista.

Babu on poikkeuksellisesti tänään lauantain vapaalla ja lähdimme kaksistaan aamulla hammaslääkäriin. Olin hieman huolissani miten pärjätään koska hammaslääkäri on tulvaherkällä alueella. Mikko väitti ettei vielä mitkään kadut tulvi koska on vain hieman tihuttanut.

Nämä ikäänkuin joessa lipuvat autorikshat on kolmipyöräisiä takseja. Halpoja ja näppäriä. Meidän kodinhoitaja tai vartija ottaa "auton" (kuten niitä kutsutaan) käydessään reilun kilometrin päässä olevassa kaupassa ja maksaa 20 senttiä edestakaisesta kyydistä. Toisessa kuvassa polkupyöräilevä kaveri uskoo sateenvarjon suojaavaan voimaan ihan turhaan. Hän oli aivan märkä. Tuo tie on sieltä hammaslääkärini läheltä. Se alue on luultavasti merenpinnan alapuolella ja siksi kadut ovat hetkessä jokia.

Monet käyttävät sadeasuja ja erilaisia tuulipukuja. Ilma on sateella 25C asteen tienoilla joten tukeva sadetakki on ihan mahdoton. Goretexista tavallinen chennailainen ole koskaan kuullut eikä hänellä missään nimessä olisi varaa sellaista hankkiakaan.

Käännyimme Nungambakkam-kadulta Park-hotelliin lounaalle. Nungambakkam on hyvä ostoskatu, siellä on hienoimmat merkkiliikkeet (Lacoste, Tommy Hilfiger, Puma, van Heusen jne) ja paljon paikallisia koru-ja kultaliikkeitä, ja kaikkea muuta tyylikästä. Mutta Nungambakkamillekin kertyy vettä. Park Hotellin vartijalla on reilu sadetakki, mutta sateen vuoksi ei kukaan viitsinyt tarkistaa sisään ajavia autoja. Yleensä auton alle työnnetään joku pommitunnistin tai periskooppi tai pelkkä Matto-Mikkoon kiinnitetty peili kuten Mikko väittää ja aina auton takakontti avataan ja katsotaan olisiko siellä pommia. Mitään ei pengota, joten tällä tavalla seulotaan tyhmät terroristit. Toisaalta... täällähän uskotaan että terroristit ovat pakistanilaisia ja vaikka pakistanilaiset oikeasti ovat intialaisia joille on annettu väärin perustein itsenäinen maa, niin ne jotka eivät tätä ymmärrä, ovat tyhmiä ja luultavasti terroristeja. Mutta nyt ei seulottu tyhmiäkään terroristeja. Eikä ollut tarpeenkaan, söimme lounaan ihan rauhassa.

Mutta kuten kuvista näkyy, kyllä monsuunisateet ovat alkaneet. Ei se ole tihkua. Eikä Mikkokaan enää niin väitä.