Mr. P. Murari jäi 1992 eläkkeelle "Secretary to the President of India"-toimesta. En osaa Intian valtionhallintoa erityisen hyvin, mutta tiedän että tuo asema on erittäin korkea-arvoinen. Mr. Murari on Madras klubin jäsen ja syvällisesti perehtynyt P.G. Wodehousen tuotantoon ja kaiken lisäksi henkilökohtaisesti tavannut Jeevesin ja Bertram Woosterin luojan.
Olimme klubilla kuuntelemassa Mr. Murarin esitelmää Wodehousesta - tai kuten jäsenkirjeessä kerrottiin: Talk Show, "A Tribute to P.G. Wodehouse", Mr P. Murari will Speak At 7.00 p.m." Klubin kirjastossa oli varmaan 50 kuulijaa, aivan täynnä. Wodehousella on paljon ystäviä Intiassa. Ehkä täällä tunnetaan myös myötätuntoa kirjailijaa kohtaan joka joutui jättämään Oxfordin yliopisto-opiskelun Intian rupian arvon romahtaessa. Wodehousen isä oli koko ikänsä Aasiassa pankkiirina ja eläke maksettiin rupioina. (Huom. Mikon palkka ja kertyvä eläke on euroina). Tai ehkä juuri Intian rupian arvon laskun vuoksi Wodehousesta tuli kirjailija. Wodehouse oli varmasti yhtä naiivi kuin Bertram Wooster ja poliittisesti täysin pöljä. Sodan jälkeen Wodehousea syytettiin maanpetturuudesta ja natsien kanssa veljeilystä vaikka Wodehouse itse oli kuvitellut olleensa perin juurin englantilainen ja pitäneensä "stiff upper lift". No jaa... Wodehouse muutti New Yorkiin jossa kuoli 1975 eikä ikinä käynyt Englannissa mutta kirjoitti maailman hauskimmat kirjat englantilaisen yläluokan elämästä.
Wodehousen oma suku oli täynnä paroneita ja jaarleja joten sotien välisen yläluokan elämä maasta katkeroituneena lähteneen kielitaiturin kuvaamana on herkullista. Kyllä hän ylhäiset tunsi. Kuten myös Mr. Murari...
Mr. Murari sai hienosti ujutettua tarinointiinsa kuinka sattuikin kerran että Prinssi Charles vei hänet Buckinghamin palatsin yksityisillallisilla kuningataräidin luokse ja siinä he unohtuivat keskustelemaan 35 minuutiksi Wodehousen tuotannosta ja kuinka molempien romaanien suosikkihenkilö sattui olemaan Sir Roderick, Agatha-tädin mies ja hermospesialisti.
Mr Murari väitti lukeneensa tutkimuksen jossa on todistettu Sally, Nelly tai Jane-nimisten olevan yleensä mukavia ja ystävällisiä, kun taas esimerkiksi Agatha, Honoria tai Constance-nimiset ovat pelottavia ja huumorintajuttomia. En usko että yleisön joukossa oli yhtään Honoriaa, Madras klubi on varsin intialainen. Niin intialainen että Mr. Murarikin hieman haikaili kun Madras klubilla ei voi käyttäytyä kuten Kuhnurien klubissa - heitellä sämpylöitä ja varastaa poliisien kypäriä. Pukukoodi ja oikea etiketti ennen muuta. Madras klubi on luultavasti Chennain ainoa paikka jonne ei voi mennä sunnuntailounaalle sandaaleissa.
Meillä on monta Wodehousen kirjaa mutta ei läheskään koko tuotantoa - Wodehouse on kirjoittanut liki sata romaania ja sen lisäksi näytelmiä, musikaaleja ja laulunsanoja. Mutta mitä Chennain Landmarkin, Oxford Bookstoren tai Higginbothamin hyvin varustetuista kirjakaupoista ei löydy, Madras klubin kirjastosta voi varmasti lainata.
3 kommenttia:
Uskomatonta - minulle Wodehouse on koko ikäni ehdottomasti ollut kaiken hauskuuden perikuva - en osaa uskoa, että joku teidän tapaamanne olento on tavannut hänet elävänä. Toivottavasti Mr. Murari itse oli kyllin brittiläinen ja silti tarpeeksi fiksu ollakseen pilaamatta legendaa
Voisin korjata sen verran, ettei Kuhnurien klubiinkaan olisi mitään asiaa sandaaleissa. Jos sämpylöitä heitellään, se tehdään moitteettomassa, kellon- ja vuodenajan mukaan valitussa asusteessa.
Wodehousen tuotantoa löytyy kiitettävissä määrin myös Suomen kirjastoista. Helsingin Yliopistolla (onkohan sitten nykyään Kansalliskirjastoa) on vaikuttava kokoelma.
Mr Murari tiesi oman arvonsa joten osasi antaa arvon toisellekin suuruudelle. Han oli tosiaan hyva puhuja.
Totta, Kuhnuriklubi noudattaa etikettia, luultavasti vielakin tiukemmin kuin Madras klubi, jonne voi sentaan Poolside Cafeen menna vaikka shortseissa, vaikkei niita juuri ole nakynyt.
Lähetä kommentti