Sadanmiljoonan laturin juhla kuvina

Kuvia olikin niin paljon ettei parhaiden valitsemisesta tullut mitään. Mutta kuvat kertovat joka tapauksessa enemmän kuin sanat joten olkaa hyvät, tässä niitä on:

Sisääntulokin oli jo juhlava. Sisääntuloaulassa oli tapahtumaan rekisteröityminen - jokainen kirjoitti nimensä seinälle viritettyyn Salcomp-julisteeseen.

Kuthuvilakku sytytetään, se on tarkkaa hommaa. Eihän se tuikku tuntunut muillakaan syttyvän ja he sentään sytyttävät öljylampun joka aamu. Oli ihan hyvä etten tajunnut kuinka takana oleville valkokankaille kuvattiin lähikuvana kutakin esiintyjää, meitäkin. Se olisi hermostuttanut ja olisin ruennut hymyilemään jotenkin erityisen väkinäisesti.

Sadasmiljoonas laturi - ainoa VIP-vieras - paljastetaan. Koko johtoryhmä vetäisi pikkutakit ylleen ja näyttivät hyvin arvokkailta lavalla seistessään. Laturi on vain niin pieni ettei edes eturivissä istujat sitä nähneet, mutta kameramiehet osasivat ammattinsa ja saivat siitäkin lähikuvan kankaalle.

Mikko pitää tervetuliaispuhetta. Vaikka kuvista ei juuri pysty erottamaan nyansseja, Mikolla on se uusi vaatturin valmistama kashmirvillainen puku päällä.

TV:stä tuttu juontaja. Ei tosin meille tuttu. Mutta oli luonteva ja kaunis ja oikein hyvä esiintyjä ja mikä tärkeintä, hyvin suosittu julkkis.

Näitä palkintojen jakokuvia riittää. Laitan tähän nyt vain muutaman. Mikko on ihan kuin lempeä isoisä joka onnittelee lapsenlapsiaan. Yleensähän Mikko on varsin yrmeän näköinen, mutta aina kun kiertelee tehdassalissa tai tapaa operaattorityttöjään, Mikosta tulee lässyn pehmosedän näköinen eikä sille voi mitään. Se on varmaan aika liikuttavaa.

Lahjat olivat tosi hienoja - kattiloita, höyrykeittimiä, jopa DVD-soitin ansioituneimmille operaattoreille.

Laaduntarkastus vauhdissa. Salcompilaisilla on paljon piilevää lahjakkuutta ja intoa. Olisi tosiaan sääli jos tällaisia juhlia ei olisi, nämäkin kyvyt jäisivät pienemmän piirin tietoon.

Jokainen Salcompin kriketinpelaaja sai jonkun plakaatin tai pokaalin, useimmat useamman. Menin ihan sekaisin kun tuntui että samat tyypit tulivat koko ajan hakemaan uusia ja taas uusia palkintoja.

Krikettipalkinnot oli jaettu ja voittajajoukkue - Eagles - asettui ryhmäkuvaan.

Tällä johtajalla oli vauhtia. Mikon Namaskar-tervehdys (kämmenet yhdessä) on tavallisesta poikkeava koska kädet ovat kasvojen yläpuolella. Se on poliitikkojen tapa tervehtiä, näkyy paremmin ja kauemmaksi. Mikko on oikeastaan tosi komea poliitikon asussa. Se on nyt meillä kotona, koskahan sille tulee seuraavan kerran käyttöä?

Joskus tuntuu että laturitehdasta hauskempaa työpaikkaa ei olekaan!

... ja tanssi alkaa!

Punapukuiset esiintyjät tanssivat yleisön joukossa. Sitä ei olisi todellakaan tarvinnut, yleisö oli aivan hullaantunut muutenkin! Oikealla oleva laulajapariskunta oli suunnattoman suosittu. Olivat kyllä meistäkin tosi hyviä ja laulut oli meillekin helppotajuisia melodialtaan.

Toiset akrobaatit temppuilivat seipään nokassa pelkästään sormien ja varpaidensa varassa. Todella taitavaa! Yksin esiintyvä akrobaatti roikkui köyden kanssa mitä kamalimmissa asennoissa mutta tyynen rauhallisesti kuten joku fakiiri piikkimaton päällä.

Ja tanssitaan, tanssitaan! Tanssiryhmän ei todellakaan olisi tarvinnut yllyttää tyttöjä tanssiin!

Ai... jossain vaiheessa istuimme näin korrektisti paikoillamme ja katselimme akrobaatti- ja lauluesityksiä. Mutta kun ne tytöt alkoi tanssia ja hihkua ja hypellä kuin pikkulapset, pakkohan siinä oli vanhankin nousta tanssimaan. Niin teki Mikon johtoryhmäkin, aika epäröivästi koska eihän moinen ole Chennaissa tapana.

Chennain laulajasuuruus ja toinen tulennielijöistä. Sirkustaiteilijat ovat Chennaissa tavattoman suosittuja ja todella taitavia vaikken ole ikinä sirkuksen ystävä ollutkaan.

Mikä näitä tyttöjä olisi voinut pidätellä? Juhlat oli heidän ja he olivat ne ansainneet. Juhlivat sydämensä kyllyydestä ja nuoruuden innolla kun kerrankin on siihen tilaisuus.