lauantai 28. marraskuuta 2009

Pysähdyin punaisiin valoihin

Babulla on tänään jonkun sukulaisen häät, joten annoin hänelle vapaan viikonlopun ja ajoin itse käymään tehtaalla. En kertonut, että olin menossa töihin – muuten hän olisi hankkinut omalla kustannuksellaan varakuskin tai jäänyt pois häistä. Babun tunnollisuus on täydellistä.

Pirkko oli aamulla jotenkin järkyttynyt tajutessaan että ajan itse töihin. “Mikset pyydä Rameshia kuskiksi? Ethän sinä voi tehtaalle asti ajaa itse".”

Ja vielä … “…aja varovasti ettei autolle tapahdu mitään!”

Takaisintulomatkalla yhdet valot vaihtuivat punaisiksi. Yllättäen viereisellä kaistalla oleva bussi tosiaan seisahtui valoihin. Mielessäni ehti välähtää miksi ihmeessä bussi jarrutti, varmaan siksi, että tämä on niitä risteyksiä, joissa on aina poliiisi. Joka tapauksessa minäkin pysähdyin, vaikkakin vähän myöhään. Perässä tullut kuorma-auto ei pysähtynyt.

Pelkäsin kolariin joutumista Brasiliassa, eikä Intia ole sen parempi. Näissä maissa poliisit ovat yleisesti ottaen henkilöitä, joita kannattaa välttää. Kolarin tapahtuessa autoja ei saa liikuttaa tai siirtää vaan pitää odottaa poliisia. Olettamukseni mukaan tilanne kulminoituu siihen, että ulkomaalainen todetaan syylliseksi, viedään vankilaan, joutuu maksamaan isot lahjukset päästäkseen vapaaksi ja pahimmassa tapauksessa tulee piestyksi.

Tällä kertaa näin ei käynyt. Risteyksessä oli todella poliisi! Ja vielä toinenkin virkamies – luulen että siviiliasuinen poliisipäällikkö. Nämä viranomaiset seisoivat risteyksessä ja todistivat tapahtuman omin silmin ja kehottivat ajamaan autot tien sivuun. Tämä oli uskomatonta, autot jätetään aina keskelle risteystä tukkimaan liikenne mahdollisimman tehokkaasti. Kehottivat sitten odottamaan kunnes poliisipartio tulee paikalle. Soitin Victorille, kuten aina kun emme tiedä miten kuuluu toimia tai käyttäytyä. Victor halusi puhua poliisin kanssa. Puhuin taas Victorin kanssa. Victor käski ajaa kotiin, varovaisesti. Poliisi oli samaa mieltä, kotiin vaan. Kuorma-auto jäi tapahtumapaikalle.

Vaikka kyseessä oli peräänajo ja olen syytön, en jäänyt vaatimaan säikähtäneen näköisen kuorma-autonkuljettajan päätä vadille. Mitään ei riitauteta, poliisille ei tarvinnut maksaa. Oikeastaan koko onnettomuutta ei tapahtunut. Meillä on vakuutus kunnossa, korjautamme auton ja maksamme sen nikottelematta.On yksinkertaisempaa antaa Victorin hoitaa asia. En tiedä mitä säikähtänyt kuorma-autonkuljettaja joutuu maksamaan.

Viikonloppuisin ei pidä käydä töissä.

Jollei ole tullut aiemmin selväksi, voin kertoa että Babu vaalii ja hoitaa autoamme mitä pedanttisimmalla huolenpidolla. Joka aamu auto on puhdas ja kiiltävä sisältä ja ulkoa. Mikään ei ikinä ole epäjärjestyksessä. Yhtään roskaa ei autossa ole. Voi viedä aikaa ennenkuin Babu uskaltaa seuraavan kerran lähteä työpäivänä häihin.

IMG_3211

Takapuskuri ja vasen peräpelti on rutussa. Tässä auto on jo omalla pihallamme. Jantulla, vartijalla, on kerrankin raportoitavaa Supervorille, toiselle vartijalle, vartiointivuoron vaihtuessa.

4 kommenttia:

Ukki kirjoitti...

Tyylikkäästi junailtu. Intialaista oikeusprosessia tuskin kannattaa tällaisen asian vuoksi ryhtyä opiskelemaan.

pia kirjoitti...

Eihän tuo ole läheskään niin paha kuin auton etupää silloin Vermontissa. Mielenkiintoista kuulla miten poliisi hoitaa työnsä siellä.. Mutta ei tarvitse enää hankkia omaa kokemusta!

mu kirjoitti...

Joka toinen minun lähettämä kommentti on viime aikoina totaalisesti kadonnut. Onkohan vika minussa vai teissä?

Karina kirjoitti...

Jos lahetit tahan tarinaan liittyvan kommentin, se ei ole tullut meille. Ei me sinun kommenttejasi karsita!!