Sarin pitäisi olla myyntipuolella mutta on Nokian kontrolleri. Sari on aika topakka tyttö, mutta pitää koirista ja käy satunnaisesti Madras Blue Cross of Indian eläinsuojelupaikassa vapaaehtoistyöntekijänä, pesemässä pentuja, nyppimässä kirppuja ja punkkeja, keräämässä kuolleet eläimet roviolle poltettavaksi. Heti ensi käynnillään vajaa puoli vuotta sitten Sari otti kotiinsa yhden pennuista, hoiti sen kuntoon ja kasvattaa siitä kotikoiraa.
Meidän koti on tosi tyhjä. Ei lapsia eikä koiraa. En oikeastaan pidä yhtään eläimistä paitsi siitä yhdestä Beagle-koirasta joka on Töölössä. Mutta lauantaina pyysin Sarin mukaan Blue Crossiin. Ainakin halusin nähdä paikan jonne kulkukoirat ja muut kärsivät ja isännättömät eläimet täällä kerätään.
Nämä pennut on ihan pikkurääpäleitä, niitä jotka eivät uskaltaneet tulla ihmisten lähelle eivätkä jaksaneet edes syödä. Näillä ei ole kamalan paljon toivoa, luultavasti kaikki nämäkin kuolevat pian heiveröisyyteen ja erilaisiin tauteihin joita kulkukoirilla on.
Chennaissa kaduilla kulkee paljon elukoita. Mutta useilla eläimillä on isäntä. Lehmät ovat pyhiä, mutta niillä on omistaja. Emme ole koskaan saaneet aikaiseksi kysyä niistä lehmistä... ne kulkevat kadulla, seisahtuvat tyhmän näköisenä keskelle katua tai muuten vain löntystävät asfalttitiellä jossa ei taatusti ole mitään syötävää. Joku esitti epäilyn että tällaisten lehmien omistajat pitävät elukkansa tarkoituksella näin valtoimenaan jotta joku autoilija ajaisi päin ja tappaisi sen. Lehmäntaposta kun joutuu maksamaan valtavat summat arvolehmänsä menettäneelle omistajalle, jotka ovat hyvin köyhän näköisiä. Todettakoon vielä, että vaikka lehmä on pyhä, sen maito on käyttökelpoista ja siitä maksetaan käypä hinta omistajalle.
Kaikki kulkukoiran näköiset koiratkaan ei ole kulkukoiria. Kaduilla kuolleen näköisinä makoilevilla koirilla saattaa hyvinkin olla panta ja virkeimmät juoksentelevat virttyneen oloisena pitkin kaupunkia. Mutta Intian rakkikanta on kieltämättä valtava.
Sari ja minä tutkimme pariviikkoisia löytöpentuja tai pentuja joiden emot on kerätty kadulta Blue Crossin koiratarhaan synnyttämään
Menimme Blue Crossiin kahdella autolla. Sekä Babu että Sarin autonkuljettaja eivät astuneet jalallaan eläinsuojelutarhan portin sisäpuolelle ja peittivät nenäliinalla kasvonsa. En minä oikeastaan huomannut hajua, sellainen kennelin haju vain. Tutkimme Sarin kanssa pentuja, nostelimme niitä ja yritin opetella onko pentu tyttö vai poika. Olin kyllä miettinyt josko hakisi koiran Blue Crossilta koska näiden sekarotuisten piskien luonnetta kehutaan. En tiedä kyllä miksi. Ei ne täällä etelässä ainakaan kovin söpöjä ole. Pohjois-Intiassa huomasin että kulkukoiratkin oli pitkäkarvaisia, sellaisia kultaisen noutajan tyyppisiä, mutta täällä kun on aina kuuma, koiratkin menettävät karvansa.
Tässä tutkimme isompia koiria. Siellä oli muutama kiva jonka olisin ottanut mukaan, mutta Mikko oli niin nyreän näköinen etten sitten viitsinyt haastaa riitaa. Tuolla taustalla muuten näkyy meidän autot, mutta ei näy meidän herkkänenäisiä kuskeja jotka ovat peittäneet kasvonsa nenäliinoillaan.
Koiratarhan koirista suurin osa oli kyllä menettänyt karvansa kirppujen ja kapin vuoksi. Hillitön kutina saa koirat raapimaan itsensä verille niin että vähätkin karvat kaikkoavat. Etelä-Intialaiset kulkukoirat ovat sellaisia pitkäjalkaisia laihoja luikkuja, terävä kuono ja pienet pystyt terävät korvat tai joskus vähän lerpallaan. Häntä on pitkä ohut siima joka kiertyy kippuralle. Vähäkarvaiset koirat ei vaan ole kamalan söpöjä. En lähtenyt koira kainalossa kotiin.
Puhuimme vielä kotona koirasta. Mikko kieltäytyy ehdottomasti intialaisen rakin kotiin ottamisesta. "Minulla on jo koira ja se riittää". Ei taida meille tulla intialaista koiraa amerikkalaisen kaveriksi.
Kotiin tultuamme huomasin ettei Babu ja se toinen kuski ihan väärässä olleet. Vaatteeni haisivat niin hirveästi että oli pakko pestä ne heti ja käydä itsekin suihkussa. On varmaan ihan hyvä että aikoinani valitsin ihmislääkärin uran enkä jotenkin erehtynyt eläinlääketieteen pauloihin.
4 kommenttia:
Karua tekstiä.
Ovatko kaikki Intian lehmät pyhiä ja vapaina vaeltavia vai onko kyseessä joku erikoisryhmä?
Se beagle asuu tällä hetkellä Siltasaarenkadulla.
Älä nyt mitään koiraa hanki, en usko että Josie kaipaa kilpailijaa.
Voi ei, olisitte ottaneet jonkun pikku rääpäleen! Ninan perheen 2 aikaisempaa koiraa olivat Intialaisia kulkukoiria, melkein kesyjä kuulemma. Tosin se ei olisi kyllä yhtään reilua Josieta kohtaan. Parempi näin. Ehkä geckot riittävät teille.
Hyvä juttu, ettet kumminkaan langennut - varsinkin, kun ei tuntunut olevan kovin hurmaavia joukossa. Olisikohan joku muu paikallinen lemikkieläin sopiva tassuttelemaan ilonanne - ei kuitenkaan lehmää, käärmettä tai liskoa. Minkälainen oikeastaan on ricki-ticki-tavi? onko se keksitty taruolento vai mukava eläin?
Lähetä kommentti