"Olet käynyt kampaajalla?", "Mam, olet kaunis tänään, oletko tehnyt jotain kasvoillesi?" Töissä tytöt ovat ihania. Olen heidän äitiensä ikäinen mutta ehkä en heidän äitiensä tapainen, koska olen länsimaalainen. Sellainen puolivälin tyyppi: iän, aseman ja arvon puolesta kuuluu kunnioittaa, mutta ulkomaalaisena en silti yllä ihan samaan kuin paikallinen vastaavan statuksen omaava. Eli minulle voi puhua.
Kun aloitin työt joskus maaliskuussa sairaalassa, takanani istui nuori farmaseuttipoika, Senthil, jonka työnä oli siirtää manuaalisesti paikallisesta kirja-pharmacasta lääkkeiden nimet ja vahvuudet exceliin. Hirvittävän tylsää työtä. Uskon että tuollaisen failin olisi saanut jostain ostettua ihan pienellä rahalla. Mutta rahassa säästetään, ihmistyövoimassa taas ei ole mitään tarvetta säästää. Useimmat teki jotain vastaavaa työtä... siis nämä vähintään kahden yliopistotutkinnon suorittaneet nuoret. Senthil oli kristitty ja joka aamu mutisi kymmenen minuutin rukouksen työpäivän alkajaisiksi ja sitten hyräili virsiä selkäni takana. Senthil oli hyvin kasvatettu poika, hymyili koko ajan ja oli valtavan kohtelias. Ajattelin olla ystävällinen ja juttelin Senthilin kanssa usein. Kyselin niitä näitä ja kertoilin omia juttujani ja olin tyytyväinen tehdessäni Senthilin elämän siedettäväksi vaikka hänen työnsä on niin tappavan yksitoikkoista. Senthil oli varmasti ylpeä kun sai jutella kanssani.
Kun tulin lomalta heinäkuussa, Senthil oli lähtenyt. Hänelle oli tarjottu valtion keskusapteekista hieno työpaikka ja Senthil oli muuttanut Delhiin. Tytöt kertoivat että Senthil oli ollut pahoillaan kun oli joutunut muuttamaan minun poissaollessani. "Senthil sanoi että hän oli sinun ainoa ystäväsi täällä. Kun tulit sairaalaan, kukaan ei ollut kanssasi ja Senthil alkoi jutella sinulle". Uups... minä olin ollut se säälittävä?
Mikä oli eilisen kauneuteni salaisuus halusivat tytöt tietää? Kasvohoito? Hieronta? Botoxista kukaan ei puhunut mutta siihenkään en vielä ole ehtinyt. Keksin että ostin uuden kasvovoiteen. "Mikä merkki?" Siirryin Himalayasta Doveen, ei mitään luksusta. Ruokakaupan arkisia tuotteita.
Telkkarissa pyörii Dove-mainos jossa harmaa virttyneen näköinen nainen menee lentokoneessa WC:n jossa levittää kasvoilleen Dovea ja tulee takaisin kohahduttaen koko koneen, hymyillee, kasvot hennosti valoa loistaen. Ehkä sama tapahtui minulle.
12 kommenttia:
:-) Aamukahvi "Tamil Nadussa" piristää kummasti täällä sateisessa ja harmaassa Suomessa.
Lieneekö intialaisilla sisäsyntyistä tuo pienten kehujen kertominen mistä me suomalaiset yleensä vaietaan, ikävä kyllä. Intialaiset tuttavani muistavat joka kerta tavatessamme mainita jotain hiuksista, vaatteista tai koruista ja sehän saa hyvälle tuulelle. / Mii
Toki sanotaan myos suoraan kun ei ole niin hehkea aamu. Olet ihan sairaan nakoinen! Silmasi ovat vasyneet. Sinun pitaisi pitaa hiuksia nutturalla.
Olen saanut sen käsityksen että he pitävät näitä meidän mielestä negatiivisia kommentteja enemmänkin neuvoina kuin arvosteluna. Ovat innokkaita myös antamaan neuvoja miten "asiat" korjataan. Aluksi ne tuntuivat ikäviltä, johtunee siitä suomalaisen itsetunnosta, itseen kohdistuvaa kritiikkiä oli vaikea sulattaa. Nykyisin otan ne huolenpitona! / Mii
Brasiliassa olivat kovia neuvomaan ja se nyppi. En tarvitse neuvoja ulkonakoni suhteen, tiedan itse parhaiten. Kivointa on Amerikassa kun vaan kehutaan.
Nuo ulkonäkökommentit kuitenkin osoittavat, että sinusta välitetään ja halutaan tehdä päiväsi iloiseksi. - Niin on minun koirapuistosani kanadalaisalkuinen Mary kahden räppänän karvaturrinsa kanssa. Joka ikinen päivä "oh Maija you look so wonderful today -your hair is just beautiful" jne - juuri kun on ollut todella masentava aamu ja peiliin katsominen on tehnyt tosi pahaa.
Kai samat repliikit kuuluvat kaikille, mutta sydämellisen hymyn kanssa söpöiltä nuorelta naiselta
kuultuna tekee päivästä aurinkoisen
Unohdit mainita, että siinä Dove-mainoksessa suurin muutos on ihon ällistyttävä vaaleneminen yhden vessassakäynnin aikana.
Muutetaanko Intiassa paljonkin tuolla tavalla eri puolelle maata? Eikö siellä ole eri kieli ja kulttuuri? Ja tosi kaukana ainakin.
Senthil on lähettänyt viestiä ei voi syödä Delhissä muuta kuin chapati-leipää kun kaikki ruoka on siellä niin omituista.
Eikä ne puhu tamilia mutta siksi on englannin kieli.
Mutta käsitin, että harva oikeasti puhuu englantia. Vai oliko niin, että kaikki koulutetut puhuvat, mutta ei niin, että ulkomaalaiset ymmärtävät?
Engannilla ehdottomasti parjaa Intiassa. Amerikkalaista aksenttia on joidenkin vaikea ymmartaa (jopa minun "amerikkaani") ja intialaiseen aksenttiin tottuminen vaatii samoin jonkin verran aikaa. Maaseudun kylissa englannin osaaminen on heikkoa, mutta sinne ei turisti eksy ilman opasta.Kieli ei ole ongelma.
Kyllähän mikä vaan naamarasva vaalentaa jos sitä jättää iholle tarpeeksi paksun kerroksen. En tosin tiedä kohahduttaisiko sellainen konetta missään positiivessa mielessä.
Mikko on valkoisen rasvakerroksen peitossa kun on menossa uimarannalle. Ei ole kohahduttanut ketaan toistaiseksi. Mikon vanhetessa kohahdusten todennakoisuus tuskin kasvaa.
Lähetä kommentti